Ragdoll

Ragdoll

Ragdollien (suomeksi räsynukke) tarina alkaa 1960-luvulta Kaliforniasta. Kaikkien ragdollien kantaemona oli puolivilli valkoinen angoratyyppinen kissa, nimeltään Josephine. Eräänä päivänä se joutui pahaan auto-onnettomuuteen. Traumaattisen kokemuksen jälkeen Josephine viihtyi paremmin kotona ja synnytti pentuja, jotka olivat enemmän ihmisten kanssa tekemisissä. Pennut osoittautuivat luonteeltaan seurallisiksi, lempeiksi sekä tuntuivat veltoilta käsiteltäessä. Rouva Ann Baker kiinnitti huomiota naapurinsa omistaman kissan hurmaaviin pentuihin ja onnistui hankkimaan itselleen muutamia Josephinen jälkeläisiä. Näistä hän aloitti kiltin ja ihmiseen täydellisesti luottavan rodun jalostamisen. Vuonna 1969 Denny ja Laura Dayton kiinnostuivat rodusta ja he tekivät suuren työn rodun hyväksi hankkiessaan ragdolleille tunnustuksen useimmissa USA:n rotukissayhdistyksissä. Heidän työnsä myötä mahdollistui ragdollien kansainvälinen voittokulku.

Ragdoll on kissa, joka hurmaa omaa lemmikkiä etsivän yleensä sinisillä silmillään ja pehmeällä ulkomuodollaan. Ragdolleille tyypillisintä on kuitenkin niiden luonne. Ragdollit ovat rauhallisia, seurallisia ja syvästi ihmiseen kiintyviä. Ne ovat aina siellä, missä ihmisetkin ovat, ja osallistuvat kaikkeen, mitä perheessä tehdään. Ne ovatkin luonteeltaan enemmän koiranpennun kuin kissan kaltaisia ja kiintyvät syvästi perheeseensä.

Ragdoll on saanut nimensä räsynukkemaisesta olemuksestaan. Kun ragdoll-kissan ottaa syliin, se rentoutuu ja tuntuu veltolta kuin räsynukke. Tämä on puhtaasti luonneominaisuus ja kissa tekeekin niin vain silloin, kun se itse sitä haluaa. Ragdoll-kissa sopeutuu yleensä nopeasti uuteen perheeseensä. Se pitää lapsista ja myös koiriin sopeutuminen käy yleensä helposti. Erittäin seurallisena kissana ragdolleja saattaa vaivata yksinäisyys. Etenkin, jos kaikki perheen ihmiset ovat päivät poissa, niin ragdoll kaipaa jonkin muun eläimen, mieluiten toisen kissakaverin seuraa.

Ulkonäöltään aikuinen ragdoll on komean näköinen, suuri ja lihaksikas kissa. Naaraat jäävät kuitenkin uroksia huomattavasti pienemmiksi. Kun urokset voivat kasvaa jopa 10-kiloisiksi jässiköiksi, jäävät naaraat usein noin 4-6 kiloa painaviksi tytön tylleröiksi. Ragdollit kehittyvät hitaasti. Täysikasvuisia ne ovat vasta noin kolmevuotiaina.

Ehkä huomattavin yksityiskohta ragdollissa on sen siniset silmät. Väristä ja kuvioinnista riippumatta ragdollin silmien tulee olla kirkaan siniset – mitä tummempi väri, sen parempi. Turkki on puolipitkä, kaunis ja silkkinen. Pituudestaan huolimatta turkki on helppohoitoinen, sillä se ei takkuunnu helposti. Ragdollien rotutyypillinen ulkonäkö syntyy leveän kolmion muotoisesta päästä ja hieman etukumarasta asennosta.

Väritykseltään ragdollit ovat naamiokissoja. Se tarkoittaa, että kissan vartalo on vaalea ja naama, korvat, tassut ja häntä vartaloa tummemmat. Ragdollin perinteiset värit ovat ruskea, sininen, suklaa ja lila. Ns. uudet värit ovat punainen ja creme sekä värit/lisäkuviot kilpikonna, tabby ja kilpikonnatabby.
Kuviointeja on kolme: colourpoint, mitted ja bicolour. Colourpoint-kissoilla ei ole valkoista. Mitted-kissoilla on valkoinen leuka, valkoiset kintaat etujaloissa ja valkoiset saappaat takajaloissa. Bicolour-kissan erottaa parhaiten naaman valkoisesta alassuin olevasta V-kuviosta ja kokonaan valkoisista jaloista.

Suomen Ragdoll -kissayhdistys ry
Suomen Ragdollystävät-seura ry