Sankarikissat

Suomen Kissaliitto ry myöntää vuosittain Sankarikissan arvonimen kissoille, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi siihen, että ihmishenkiä on pelastunut ja vakavilta sairaustapauksilta on vältytty. Kissa voi saada kunniamaininnan myös muista sankariteoista. Sankarikissa voi olla rekisteröity rotukissa, tai myös kotikissa.

Vuoden 2020 sankarikissan arvonimen saavat: Viipuri, Kombo, Günther ja Tassu. Sankarikissoista yksi on Brittiläinen lyhytkarva, yksi Maine coon, yksi Selkirk rex ja yksi kotikissa.

Sankarikissat tullaan palkitsemaan virtuaalisessa kissa-gaalassa, samassa yhteydessä vuoden kissojen ja muiden kunniamaininnan saaneiden kanssa, 27.2.2020 klo: 18.00 Kissaliiton Youtube-kanavalla.

VIIPURI

Brittikissa Viipuri herätti hoitajansa aamulla asunnossa olleen voimakkaan savun vuoksi. Mikroaaltouuni oli keittiössä päällä, sisällä hiiltynyt esine. Myöhemmin selvisi, että mikron oli käynnistänyt hoitajan puoliso, joka kärsi vakavasta sairaudesta ja oli menehtynyt aamun aikana. Viipuri-kissan ansiokkaalla toiminnalla mahdollinen tulipalo saatiin estettyä.

Viipuri
Rotu: Brittiläinen lyhytkarva
Omistaja: Kata Halonen

KOMBO

Maine coon rotuinen Kombo kiinnitti omistajiensa huomion erikoisella käyttäytymisellään kesken perheen aamutoimien. Kissan omistajat huomasivat, että keittiön hanan liitosputki oli alkanut vuotamaan ja vesi valui kaapista ulos sokkelin etupuolelle ja siitä sokkelin taakse. Kombo kuuli ja aisti vesivuodon ja herkeämättömällä tuijotuksellaan esti laajemman vesivaurion ja remontoinnin tarpeen.

Kombo
Rotu: Maine coon
Omistaja: Hanna Klemola

 

GÜNTHER

Selkirk rex rotuinen Günther on omistajansa kouluttamana hypokissa, joka aistii tämän alhaiset verensokeriarvot ja käytöksellään ilmaisee omistajalle tämän. Güntherin koulutus tapahtui alhaisen verensokerin tuoksua paperinenäliinaan pyyhkimällä, jota kissa sai nuuhkia. Günther herättää omistajansa öisin voimakkaasti naukumalla sekä päivisin kiinnittää omistajansa huomion herkeämättömällä tuijotuksella, joka tarkoittaa, että omistajan verensokeriarvot ovat alhaiset.

Günther
Rotu: Selkirk Rex
Omistaja: Liisa Kantanen

TASSU

Kotikissa Tassu on aistinut kolme kertaa omistajansa vakavan sairauden sekä hengenvaaralliset oireet. Viimeisimmällä kerralla Tassu herätti omistajansa voimakkaasti puskemalla ja päällä pyörimällä, jolloin omistaja heräsi, ja huomasi kärsivänsä vaarallisesta verenvuodosta. Omistaja pystyi ajoissa soittamaan sairaalaan ja verenvuoto saatiin hallintaan.

Tassu
Rotu: Kotikissa
Omistaja: Jonna Kalavainen

Vuoden 2019 sankarikissan arvonimen saavat: Kitty, Naava ja Miu.

Kittyn tarina

13-vuotias poikamme halusi sytyttää isänpäiväillaksi lyhtyjä pihapiiriin tunnelmaa luomaan. Nukkumaanmenon lähestyttyä mieheni muistutti poikaamme sammuttamaan kaikki kynttilät pihalta. Poikani oli kysynyt minulta, voiko yhteen lyhtyyn jättää kynttilän palamaan, kun kynttilä oli aivan lopuillaan ja sammumassa. Olin tapani mukaan omissa ajatuksissani ja kuitannut pojalle vain, että joo joo, ja niin kävimme koko perhe tyytyväisenä nukkumaan. Yöllä mieheni heräsi Kittyn kovaääniseen ja pahankuuloiseen mouruamiseen. Itse en tietenkään siihen vielä havahtunut, koska nukun sikeästi kuin tukki. Havahduin vasta mieheni kovaan huutoon; ”Päivi tuo heti vettä!” Yhdistin tuon huudon Kittyn pahankuuloiseen mouruamiseen ja säikähdin sydänjuuriani myöten, että kissallemme on sattunut jotain, ja kissa tarvitsee kipeästi vettä. Nousin siis salamana ylös sängystä ja ryntäsin mieheni luo. Samassa näin, miten ulko-oven alta puski savua sisään ja liekit löivät eteisen ikkunan takana. Ryntäsin kylpyhuoneeseen hakemaan ämpäreitä ja aloin täyttää niitä vedellä. Lapsemme heräsivät myös meteliin ja alkoivat täyttämään kippoja ja kappoja vedellä. Terassille palamaan jäänyt kynttilä oli polttanut oven edessä olevan muovimaton ja tuli oli alkanut levitä puusta rakennettuun terassiin ja talon seinään. Saimme palon onneksi kotikonstein taltutettua, isommilta vahingoilta vältyttiin ja selvisimme pelkällä säikähdyksellä. Tuli opittua kantapään kautta, että kaikki kynttilät pitää aina muistaa sammuttaa, eikä tulta saa jättää valvomatta. Kitty herätti meidät, koska ei varmaankaan halunnut, että me pöljät ihmiset poltamme uuden kivan kotimme hänen ympäriltään. Olimme vasta viime juhannuksena muuttaneet tähän ihanaan, tilavaan puutaloon. Ilman Kittyn herätystä palo olisi voinut levitä pitkälle talon ulkopuolella ennen palohälyttimien soimista. Silloin kotimme ei ehkä olisi enää ollut edes palokunnan avulla pelastettavissa ja pahimmassa tapauksessa koko nelihenkinen perheemme ja Kitty-kissa olisi ollut hengenvaarassa. Olen ajatellut, että koska Kitty on haettu löytöeläintalosta ja olemme antaneet hänelle kodin, myös Kitty halusi antaa meille kodin. Ja niin urhea hero-Kittymme tekikin.

Päivi Kakkuri & Kitty

 

Naavan tarina

Istuin iltasella katsomassa televisiota, kun kiinnitin huomioni Naava-kissaani, joka oli levoton ja murisi ulko-ovella. Lopulta menin ovelle, koska ajattelin palaako jossakin, koska tiesin, että eläimet reagoivat savuun. En kuitenkaan tuntenut savun hajua, joten palasin tv:n ääreen. Naava ei kuitenkaan rauhoittunut vaan jatkoi murisemistaan. Lopulta menin rappukäytävään katsomaan, mikä siellä Naavaa ärsyttää. En edelleenkään haistanut savua, en nähnyt mitään poikkeavaa, mutta kääntyessäni takaisin asunnolleni, kuuliin hennon huudon. ”Apuaaaa!”. Jäin rappuun kuuntelemaan, mistä ääni tulee. Ääni tuli kerrosta alempaa vanhan rouvan ovelta. Menin postilaatikosta kurkkaamaan, ja siellä rouva makasi kaatuneena. Soitin 112 ja huoltomiehelle ja saimme rouvalle avun. Lonkkamurtuman oli rouva saanut kaatumisen seurauksena! Ilman Naavaa, en ikinä olisi tajunnut jonkun pyytävän apua. Naavasta tuli pihan mummojen suosikki tilanteen valjettua taloyhtiön asukkaille. Tilanne selvisi, mutta Naavasta tuli vahtikissa, joka tämän tapauksen jäljiltä murisi kaikille omituisille äänille rappukäytävässä. Naava siirtyi Sinisen Sillan toiselle puolelle täysin yllättäen joulukuun 15. päivä. Suru on suuri, mutta muisto Naavasta elää ikuisesti!

Markus Berghäll & Naava

 

Miun tarina

CH FI*Topspot After Midnight eli tuttavallisemmin Miu on itseoppinut hypokissa. Olen ykköstyypin diabeetikko, ja kärsin ajoittain öisistä hypoglykemioista. Se tunnistaa öisin jopa vaarallisen alas laskevan verensokerini ja herättää minut maukumalla vaativasti ja tarvittaessa kävelemällä päälläni jatkaen naukumista, kunnes nousen ylös. Se istuu vieressä vahtimassa, kunnes otan pillimehun ja juon sen, jonka jälkeen se poistuu paikalta kissamaiseen tyyliin sen näköisenä, että no niin, hommat hoidettu, mitäs tuosta.


Useita kertoja sen herättäessä minut, tai kerran mieheni, kun en reagoinut, on verensokerini ollut vaarallisen alhaalla, matalimmillaan jopa 1,6. Muuten Miu ei koskaan herättele muuten yöllä, ei vaadi ruokaa eikä muutakaan. Ei myöskään herätä mataliin ennen aikojaan, jos itse havahdun esimerkiksi verensokerin ollessa 3,9. Päivisin se kokee, että hallitsen itse tilanteen, tosin muutamaan otteeseen se on päivälläkin käynyt huomauttamassa, että tarttisko nyt tehdä jotain, esim. lääkityksen muuttuessa, jolloin myös matalan tuntemukset saattavat muuttua ennen kuin niihin tottuu. Useaan kertaan olisi ollut vaarallinen tilanne yöllä ilman Miuta ja sen huolehtimista, se on kiistatta minulle Sankari!

Hanna Leeve & Miu

Vuonna 2018 Sankarikissan arvonimiä myönnettiin viisi kappaletta.

Sankarikissat palkittiin lauantaina 25.5.2019 Pirkanmaan Rotukissayhdistyksen näyttelyn yhteydessä, Ylöjärvellä.
Tässä muutama otos lämminhenkisestä tunnelmasta.
Kuvat Ulla Haapanen.

Selman omistajat Tuula ja Rauno Heinonen

Suomen Kissaliitto onnittelee Sankarikissoja palvelijoineen!

Hertta
6 -vuotias kotikissa
Omistaja: Laura Björkell 

Hertta “migreenikissa”, on 6 -vuotias löytökissa, jonka omistaja kärsii toistuvasta migreenistä. Hertta on oppinut ennakoimaan migreenikohtaukset ja ilmoittaa niistä emännälleen jo ennen kuin hän itse huomaa mitään oireita. Hertan ansiosta on vältytty monilta sairaalakäynneiltä.
Lue tarina tästä.

Kaneli
n. 8,5-vuotias kotikissa
Omistaja: Anu Rosti

Ystävällinen ja seurallinen Kaneli on ”verenluovuttajakissa”, jonka ansiosta on pelastettu useita kissahenkiä.
Kaneli on muuttanut nykyiseen kotiinsa Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskodista, sillä sen emä oli jäänyt auton alle.
Lue tarina tästä.

Selma, Pikku-Piun Selma Taateli
n. 1v. ikäinen eurooppalainen
Omistajat: Tuula ja Rauno Heinonen
 

Pieni eurooppalaistyttö Selma auttoi isäntäänsä toipumaan suuresta leikkauksesta. Kissa on erittäin hyvä terapeutti, joka saa mielen virkeäksi ja iloisuudella ja aktiivisuudellaan ihmisen liikkeelle. Näin kävi myös Selman tapauksessa.
Lue tarina tästä.

Tiu
n.5 vuotias kotikissa
Omistaja: Katriina Koivula
Tiu-kissa, sydäntä lähellä.

Tämä sankarikissa huolehtii ja vahtii omistajaansa, joka sairastaa Ehlers-Danlosin syndroomaa. Tiu reagoi omistajansa sykkeen muutoksiin, jolloin se painautuu omistajaansa tiukasti kiinni. Hiukan ”vahtikoiran vikaa” on tässä kaunottaressa muutenkin. Esimerkiksi valjaslenkeillä se hyppää omistajansa syliin murisemaan ohikulkeville ja palaa sitten takaisin kävelemään, kun tilanne on ohi.
Lue tarina tästä.

Nipsu
18 vuotias kotikissa
Omistaja: Aira Karvonen

Tämän seniorikissan outo käyttäytyminen yöllä selvitti omistajansa vakavan uniapnean. Nipsu kiersi omistajansa ympäri, aloitti jalkopäästä, kiersi pään ja sängyn välistä jalkopäähän ja rääkyi. Ilman Nipsun öisiä huolestumisia, ei omistaja olisi koskaan tajunnut, miten vakavasta sairaudesta hän kärsii.
Lue tarina tästä.

Seuraaville kissoille on myönnetty sankarikissan arvo vuonna 2017
Sofi, cornish rex (Helsinki)
Roope, avustajakissa (Uusikaupunki)
Dalton, kotikissa (Vaasa)
Häpi, kotikissa (Valkeakoski)

Sofi, kaunis sankaritar, joka pelasti isännän sydänkohtaukselta

 
Isännällä oli ollut päivällä todella heikko olo, mutta hänet oli vain passitettu sairaalasta kotiin. Sofi ihmetteli miksi isäntä oli niin outo saapuessaan kotiin, ei silitellyt ja leikittänyt kuten yleensä, vaan paineli kiukkuisena suoraan pehkuihin.
Tuttuun tapaan Sofi käpertyi isännän viereen nukkumaan ja yritti kehrätä hänelle parempaa oloa. Hetken päästä tapahtui kummia: isäntä ei enää hengittänyt. Sofi hätääntyi ja mietti mitä voisi tehdä.
Kissaneidin logiikalla Sofi alkoi maukua kovaäänisesti, jotta isäntä heräisi. Ei mitään vaikutusta. Hädissään se alkoi nuolla isännän naamaa, polki rintaa tassuilla ja huusi kahta kauheammin: “Herää, herää, mikset herää jo!”.
Sofin toivoma ihme tapahtui ja isäntä tuli sen verran tajuihinsa, että sai yöpöydältä puhelimen käteensä ja soitettua ambulanssin.
Kahden viikon sairaalareissun jälkeen Sofi sai isäntänsä takaisin ja yhteiselo parhaina ystävinä jatkuu kissapäiviä vietellen.
 
   
Avustajakissa Roope

 

 
Roope on 7-vuotias avustajakissa, joka on koulutettu Saksassa ja ollut omistajallaan pennusta asti. Se asuu omistajansa ja omistajan avustajan kanssa Uudessakaupungissa. Roope tunnistaa monia erilaisia tilanteita: verensokerin laskun, epileptiset kohtaukset ja hengityskatkokset sekä osaa hälyttää ja hakea apua. Omistajalla on etenevä epilepsia, leukemia, cp-vamma ja hän on pyörätuolissa.Viimeisin tilanne on tämän vuoden tammikuulta, jolloin omistaja sai yöllä rytmihäiriön ja hengityskatkoksen. Roope reagoi tilanteeseen herättämällä avustajan kovalla kehräysäänellä, kuopien peittoa, naukumalla ja näyttämällä, että kaikki ei ole kunnossa.  

 

 

Sankarikissa Dalton haistaa matalan verensokerin

 
Kaikki alkoi, kun Dalton oli vielä pieni pentu. Irina, Daltonin omistaja sai hypoglykemiakohtauksen. Haistettuaan matalan verensokerin Dalton oli alkanut hyppiä hänen päällään, raapinut jalkoja ja yrittänyt saada emäntää palaamaan tajuihinsa. Yrityksistä huolimatta näin ei kuitenkaan käynyt, vaan isäntä joutui soittamaan ambulanssin. Heidän saapuessa paikalle isäntä nosti Daltonin vessaan rauhoittumaan, ettei kissa saisi vahinkoa aikaan ja että ambulanssihenkilöstö pääsee rauhassa sisään.
Sairaalassa oli ihmetelty Irinan raavittuja sääriä ja todettu, että kissa oli tehnyt kaikkensa saadakseen hänet tajuihinsa. Tuolloin Irina ymmärsi, mikä suuri taito hänen kissallaan oli!
Dalton on mukana kaikessa toiminnassa ja haistaa pienenkin verensokerin laskun. Se juoksee ja hyppii Irinan yli pitäen samalla kovaa ääntä. Sen toiminta saa heräämään ja nousemaan ylös ja näin on säästytty pahimmilta vaaroilta. Omistajan sanoin: ”Tämä ihana kolli on hengenpelastajani, kerta toisensa jälkeen!”
 

 

 

Häpin pelastustarina

 
Happyday, ”Häpi” on kohta 6-vuotias leikattu poikakissa Valkeakoskelta, jonka perheeseen kuuluu kissakaveri Sunnyday ”Sani” ja emäntä Tiina.
Huhtikuisena iltana 2017 emäntä oli lämmittänyt taloa ja ennen nukkumaanmenoa, yhdessä kissojen kanssa he olivat tarkistaneet, että tulipesä oli sammunut. Kaikki oli hyvin ja uni rauhallista, kunnes neljän aikaan aamuyöllä Häpi oli herännyt ja ihmetellyt ettei näe mitään. Paha haju tarttui nenään, ja Häpiä pelotti. Haju meinasi viedä tajun.  Häpi päätti, että oli tehtävä jotain! Se hyppäsi nukkuvan emännän mahan päälle ja päästi sellaisen äänen, jota ei uskonut itsestään lähtevänkään. Emäntä heräsi ja alkoi yskiä hullun lailla. Hän otti puhelimen ja laittoi kylpytakin päällensä. Yhdessä he lähtivät ulko-ovea kohti, koska koko yläkerta oli täynnä sankkaa savua. Onneksi tulta ei kuitenkaan näkynyt missään.
Ulos päästyään he tajusivat, että  Sunnyday ei ollutkaan mukana! Emäntä palasi takaisin taloon etsimään ja löysi tiedottoman Sanin sängyn alta. ”Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan.” Emäntä antoi omasta hengestään Sanille uuden elämän, ja emännän hengen oli pelastanut Häpi.
Palokunta saapui pian. Tulipalo oli saanut alkunsa keittiön klinkkerilattian alta. Myöhemmin syttymissyyksi paljastui sähkövika. Palohälyttimestä oli patteri loppunut edellisellä viikolla – onneksi Häpi oli hälyttimenä. Tulipalo tuhosi kaksi huonetta ja remonttiin meni koko kesä ja syksy.
”Se miten minä perhettäni suojelen, on voimakas tahto pitää heidät elossa, koska he ovat minun ihmisiäni ja minä olen heidän kissansa – kissa nimeltä Happyday, sanokaa Häpi vaan!”

Seuraaville kissoille on myönnetty sankarikissan arvo vuonna 2015

Lucky Jesse, kotikissa, Iitti
Ville Kalle, kotikissa, Lukkarila
Pekko, kotikissa, Kouvola

Jesse_Sanakarikissa_2015
Jessen omistaja oli pitänyt normaalisti tulia pannulla ja käynyt ennen nukkumaan menoa pari puuta lisäämässä. Vedot olivat hyvät ja hän kävi hyvillä mielin lasten ja Jessen kanssa nukkumaan. Vielä kolmeltakin kaikki oli hyvin kun hän heräsi nuorinta lasta syöttämään. Neljältä Jesse tuli omistajan kyljen päälle tassuttelemaan ja maukumaan. Puski ja naukui ja omistaja ajatteli, että taas siellä on kettu pihalla. Hän tokaisikin Jesselle “Anna ketun olla”, mutta kun Jesse ei lopettanut vaan jatkoi kyljellä tassuttelua, puskemista ja marinaa niin omistajan oli pakko nousta ylös. Silloin hän havahtui savun hajuun. Koko olohuone ja keittiö olivat savussa, eikä varoittimet jostain syystä toimineet. Äkkiä hän soitti hätäkeskukseen ja vei samalla 5v, 2,5v ja 3kk vanhat lapset sekä Jessen kantokopassa ulos.
Palokunta tuli nopeasti paikalle ja alkoi töihin. Palokunta totesi nokipalon ja sai sen aisoihin hyvin.
Kiitos Jessen, he säästyivät pahimmalta. Vaarana olisi ollut häkämyrkytys tai piipun räjähtäminen ->tulipalo. Itse omistaja sai lievän häkämyrkytyksen, mutta lapset ja Jesse säästyivät kokonaan. Näin he selvisivät pelkillä isoilla materiaali vahingoilla. Jessen määrätietoisella ja ripeällä toiminnallaan kissa pelasti neljän ihmisen hengen. Kehuja kissa sai jo heti palokunnaltakin ja nelijalkainen palovaroitin nautti kehräten huomiosta. 

 

 Ville_Sankarikissa_2015
Ville oli aina ollut isännän kaveri ja yhdessä he viettivät monet yksinäiset illat emännän  vielä ollessa töissä.
Isäntä sai 2011 marraskuussa kipukohtauksen, jonka seuraamuksena hänet laitettiin ambulanssilla sairaalaan. Pitkän ja kirjavan sairaushistorian omaavana oletettiin, että kyllä se isäntä sieltä samanlaisena takaisin tulee kuten on ennenkin tullut. Sairaalassa tapahtui kuitenkin hoitovirhe ja isäntää nesteytettiin, jonka takia hänelle puhkesi munuaisten vajaatoiminta. Samaisella hoitokerralla selvisi, että isännän sydän toimii enää 20-25% ja että hänellä on nopeasti etenevä dementia, joka myöhemmin todettiin Alzheimeriksi. Isäntä kotiutettiin joulukuun puolessa välissä, mutta hän ei ollut enää oma itsensä.
Hän kyllä vaikutti olevan sama, supliikki puhumaan ja intellektuelli kun oli. Eräänä päivänä emäntä tuli töistä kotiin, mutta isäntää ei näkynyt missään Isäntä oli liftannut Tampere-Lahti tien varressa, josta tuntematon pariskunta oli hänet ottanut kyytiinsä. Emäntä sattui soittamaan oikeaan aikaan ja kertoi ajajalle isännän oikean osoitteen. Kuski kertoi ihmetelleensä,miksi mies ei osaa sanoa minne on menossa vaikka liftaa.
Sen jälkeen emäntä jäi töistä pois ja Villen hommat alkoivat. Isäntä nousi keskellä yötä käydäkseen vessassa, Ville lähti taluttamaan isäntää kävellen hänen oikealla puolellaan. Kärsivällisesti Ville odotti vessan ovella, että isäntä toimitti asiansa ja talutti tämäni takaisin sänkyyn. Näin tapahtui joka yö, niiden viimeisten 2vuoden aikana. Isännän olotila paheni. Hän yritti karata ovesta keskellä yötä, mutta Ville oli eri mieltä. Kolli asettautui ulko-oven eteen ja kumma kyllä, eläinrakkaana ihmisenä isäntä ei halunnut tuuppia kissaa pois oven edestä vaan tassutteli takaisin omaan sänkyynsä. Tästä tuli rutiini. Päivät Ville nukkui, koska oli poikki yöstä. Emännän vuoro oli päivisin. Hän nauroi monesti, että heillä on vahtivuoron vaihto klo:22.00.
Tämä kesti siihen asti, kunnes isäntä vietiin tammikuussa 2014 ambulanssilla sairaalaan. Sen jälkeen Ville ja isäntä eivät enää tavanneet. Isäntä jatkoi matkaansa toiseen maailmaan 25.4.2014.
Isännän ollessa sairaalassa, TV:stä tuli kissanruokamainos ja hän huusi “Ville” ja sitten laitettiin happiviikset takaisin paikoilleen.

 

kuva: Johannes Wiehn / Ilta-Sanomat

 

 

 

 

 

 

 

 

 

kuva: Johannes Wiehn / Ilta-Sanomat
Pekon diabetestä sairastava omistaja kertoo olevansa vakuuttunut siitä, että vielä pentuna ollessaan kissa haistoi hänen hengityksestään verensokerin olevan vaarallisen alhaalla. Omistaja oli tullut kirjastosta ja jäänyt keittiön pöydän ääreen katselemaan yhtä kohtaa Kalle Päätalon Loimujen aika -kirjasta. – Mies oli kamarissa tekemässä tulta uuniin ja katsoi vanhaa kotimaista elokuvaa, omistaja kertaa tilannetta. Hän muistelee palelleensa ja ehtineensä miettiä, mistä palelun tunne johtuu. Samaan aikaan Pekko kipusi emäntänsä syliin. Yleensä Pekko pistää maaten ja rupeaa hurisemaan, mutta eipäs pistänytkään sillä kertaa. Se nousi kahdelle jalalle ja rupesi haistelemaan omistajansa suupieliäni. Omistaja ihmettelin, että mikä Pekolla oli, ja kysyikin siltä. Hän kertoo kissan vastanneen naukaisulla ja tökkineen edelleen nenällään hänen suupieliään. Omistaja mietti, että hetkinen, nyt on jotain hullusti. Sitten hän muisti lukeneensa lehdestä koirasta, joka oli haistanut omistajansa diabeteksen ja hänelle tulimieleen, että voihan kissakin tehdä niin. Hän mittasi verensokerinsa ja mittari näytti 3,7 millimoolia litrassa. Matalan verensokerin rajana pidetään neljää millimoolia. Myöskään diabeteshoitajan ohjeistuksen mukaan verensokeri ei saisi laskea tätä alemmas.
Liian alhainen verensokeri voi pahimmillaan johtaa tajuttomuuteen, sokkiin tai hoitamattomana jopa kuolemaan. Omistaja kertoo diabeteshoitajan arvioineen, että tajunnan menetys olisi tapahtunut vain muutamassa minuutissa. Hän otti pari sokeripalaa ja lasillisen mehua ja laittoi kahvin tulemaan. Sitten ei ollut enää mitään hätää. Pekko pyöri siinä ja kävi useamman kerran haistelemassa suupieliä. Kun sokerit tasoittuivat, se istui penkillä vieressä pitkän aikaa ja tuijotti omistajaansa niin kummasti, oikein pistävällä ilmeellä. Niin kuin olisi sanonut, että tee nyt jotain.
Pekko ei muutenkaan taida olla ihan tavallinen kissa. Useita kissoja ja koiria vuosien varrella omistaneena Pekon omistaja kertoo sen olevan harvinaisen fiksu, etenkin ikäänsä nähden.
Hän ei ole ikinä nähnyt niin viisasta kissaa. Pekko vastaa, kun sille puhutaan, naukuu eri tavoilla ja sitten kun joku on tulossa kysyy hän, että Pekko, arvaapas kuka tulee?  Pekko menee ovelle ja odottaa, että kuka sieltä tulee.
Pekolla on myös koiramaisia piirteitä. Kissa näet tykkää noutaa sille heitettyjä palloja.Nimensä Pekko on saanut Timo Koivusalon Pekko Aikamiespoika -hahmolta, joka tuli omistajien mieleen kissan suurista korvista. Mustaharmaaraidallinen maatiaismirri saapui perheeseen, kun edellinen kissa Masa kuoli. Jäljelle jäänyt Miisa-kissa kun kaipasi kipeästi kaveria.Pekon tarina on julkaistu Ilta-Sanomissa 

 

Seuraaville kissoille on myönnetty sankarikissan arvo vuonna 2014

Simba, kotikissa, Kotka
Pirpana, itämainen lyhytkarva, Ryttylä
Seppo, kotikissa, Vantaa
Kalle, kotikissa, Parikkala
Mörri, kotikissa, Lahti

Kissat ilmoittivat sairauskohtauksista ja pelastivat onnettomuuksista

Simba4
Simban omistaja sairastaa diabetesta. Aamulla omistaja oli torkahtanut herätyskellon soitua vielä uudestaan ja oli näkevinään unta, että hänellä oli hypoglykemian oireet (kuuma ja tuskainen olo). Hän tunsi Simban tulevan päälle puremaan, puskemaan ja tökkimään tassuilla kasvoja. Tuskaisena hän oli työntänyt ja komentanut Simbaa pois, mutta Simba oli vain tullut sitkeämmin ja päättäväisemmin kimppuun. Simba ei yleensä koskaan pure tai raavi. Simban purtua omistajaansa korvaan, hän heräsi kunnolla ja tunsi olonsa todella huonoksi, tajuten tilanteen vakavuuden. Vapisevin käsin hän sai mitattua verensokerin, jonka lukema oli 2,3. Mikäli Simba ei olisi herättänyt omistajaansa “väkivalloin”, olisi tilanne voinut kääntyä nopeasti tajuttomuuteen.

 

Sankarikissa_Pirpana
Pirpana on itämainen lyhytkarva ja viralliselta nimeltään FI*Acousticat’s Coda. Pirpanan omistajalla on käytössä diabetes pumppu ja tarkan seurannan vuoksi on verensokeri pysynyt aisoissaan, kunnes yhtenä yönä verensokeri oli laskenut niin paljon, että hän oli vaipunut lähes tajuttomaksi. Pirpana nukkuu omistajansa kainalossa joka yö ja kissan vaistollaan hän oli haistanut, että kaikki ei ole kunnossa. Omistaja heräsi hervottomassa tilassa outoon kipuun ja tajusi Pirpanan nuolevan häntä raivokkaasti karhealla kielellään kaikkia tuntoherkkiä alueita kuten kaulaa, käsivarsia ja kainalon seutua. Omistaja heräsi sellaisessa kunnossa ettei pystynyt puhumaan ja hädin tuskin liikkumaankaan, mutta sai juuri ja juuri tuupattua miestään, joka tajusi heti mistä oli kyse ja juotti ensiavuksi mehua. Kun sokeri hieman nousi, kuljetti mies hänet syömään Pirpana tarkasti vierellä kulkien. Omistaja tärisi eikä pystynyt vieläkään puhumaan, mutta Pirpana oli tiukasti hänen vierellään, vahtien kunnes oli täysin vakuuttunut, että omistaja oli kunnossa. Tilanteesta selvittyään omistaja tajusi, että ilman kissan neuvokkuutta hän olisi voinut maata koomassa tai jotain paljon pahempaa.

 

Seppo_1
Sepon omistajat viettivät perjantai-iltaa ja olivat laittaneet tiskikoneen päälle normaalisti, jonka jälkeen he viettivät iltaa olohuoneessa. Noin tuti tiskikoneen päälle laittamisesta he ihmettelivät miksi Seppo huutaa taukoamatta keittiössä. Seppo on muutenkin äänekäs kissa, mutta kovaan ääneen taukoamatta maukuminen oli normaalista poikkeavaa ja he miettivät olisiko Seppo kenties satuttanut itsensä. Muitakin epämääräisiä ääniä kuullessaan he menivät katsomaan mitä keittiössä tapahtuu. Tiskikoneesta tuli mustaa savua, Seppo istui keittiön lattialla ja tuijotti tiskikonetta suurin silmin. Omistajat avasivat koneen, josta tuli valtavasti savua ja liekkejäkin jo näkyi koneen takaosassa. Seppo suostui lähtemään keittiöstä vasta kun omistajat kantoivat hänet pois. Tuli saatiin sammutettua ja palomiehet kävivät tarkistamassa, että kaikki on kunnossa.
Tapahtuneen jälkeen omistajat tajusivat, mitä Sepon todella poikkeava huutaminen tarkoitti. Hän yritti kovaan ääneen saada heidät tajuamaan keittiössä meneillään olevan tilanteen.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kallen omistaja on lievästi kehitysvammainen. Hän oli lämmittänyt edellisenä iltana uunia, kun oli jo ollut pakkasta vähän enemmän. Kyseessä oli vanha kaksikerroksinen puutalo, jossa ei ollut palovaroitinta. Omistaja asui kotipaikallaan aina toukokuusta marraskuun alkuun. Omistaja oli mennyt nukkumaan kun oli saanut uunin lämmitettyä. Hän oli herännyt kun Kalle oli tullut herättämään häntä käsivarresta raapimalla. Sekä omistaja että Kalle ehtivät palavasta talosta ulos vahingoittumattomina. Päivystävä palomestari Pasi Korpela oli todennut, että ilman Kallea olisi omistaja menehtynyt. Tällä hetkellä Kalle asuu omistajansa siskon luona, koska omistaja ei voi pitää kissaa pienessä rivitalohuoneistossa.

 

Mörri_1
Mörrin omistaja sairastaa keskivaikeaa dementiaa. Omistaja on välttänyt toistaiseksi laitoshoidon, koska Mörri pitää omistajansa Iiriksen elämässä mukana. Mörri ei välttämättä ole pelastanut omistajansa henkeä konkreettisesti, mutta pelastaa hänet elämään joka päivä. Mörri odottaa aina kotona kauppareissun jälkeen ja Mörrin kanssa on kiva touhuta, leikkiäkin. Omistaja kertoo Mörrin muistuttavan jopa iltalääkkeen otosta hyppäämällä yöpöydälle ennen nukkumaanmenoa. Mörri on arjen Sankarikissa, kuten monet yksinäisten ihmisten luona asuvat kissat, tuoden muistisairaille iloa ja sisältöä elämään.