Valitse sivu

Terveys

Puhtaanapito ja terveys

Kissan puhtaanapitoon kuuluu sen karvapeitteen ja ihon kunnosta huolehtiminen sekä silmien, korvien, hampaiden ja kynsien hoito. Lisäksi on huolehdittava siitä, että eläimen oleskelupaikat ja ruokailuastiat sekä hoitovälineet ovat puhtaita ja siistejä.

Turkinhoito

Pitkäkarvaiset ja puolipitkäkarvaiset kissat kammataan ja pestään kunkin rodun tarpeiden ja kasvattajan antamien ohjeiden mukaan. Myös lyhytkarvaisten kissojen turkkia on hoidettava. Kun irtoava karva kammataan säännöllisesti pois, ei kissa joudu nielemään irtokarvoja nuollessaan itseään ja “karvapallo-oksennusten” määrä vähenee. Lyhytturkkisten kissojen turkkia voi kamman sijasta käsitellä kumisukaa tai säämiskää apuna käyttäen. Turkinhoito on samalla seurustelua kissan kanssa ja sen yhteydessä voi tarkastaa, että kissan iho näyttää terveeltä. Talviaikaan joillakin kissoilla on taipumusta hilseillä ja turkki tuntuu kuivalta ja elottomalta. Pieni lisävitaminointi ja rasvan lisääminen ruokavalioon yleensä auttaa.

Iho-ongelmia voivat aiheuttaa esim. erilaiset loiset kuten (usein ulkolaisista näyttelyistä matkamuistona tuotu) kissankirppu, jonka tumman, hyppelevän hahmon havaitsee silmällä tai pienempi hilsepunkki, joka aiheuttaa kissalle runsaasti hilsettä ja kutinaa. Eloton ja huonokuntoinen turkki voi johtua myös sisäloisista eli madoista. Ulkoloiset leviävät helposti kissasta toiseen ja kaikki perheen eläimet on syytä hoitaa apteekista saatavalla pesuaineella. Matotartuntaan saa lääkkeet samasta paikasta.

Tarttuvaa on myös sieni-ihottuma, joka ilmenee voimakkaana karvanlähtönä, kaljuina laikkuina tai rupisena ihottumana kissan iholla. Sieni-ihottuma vaatii aina eläinlääkärin apua ja sen hoito on työlästä ja pitkäaikaista. On tärkeää hoitaa sieni-ihottumaan sairastunut kissa sekä muut samassa taloudessa asuvat kotieläimet. Tauti leviää myös muihin eläimiin ja ihmisiin. Sieni-ihottuma tarttuu erityisen helposti nuoriin eläimiin ja pieniin lapsiin. Oireeton sieni-ihottuman kantajakissa löytyy usein siten, että omistajaperheen lapset saavat tartunnan. Tässä tilanteessa sekä kissa että ihmiset on hoidettava.

Silmät ja korvat

Erityisesti lyhytkuonoisilla roduilla voi esiintyä ajoittain silmävuotoa. Silmät puhdistetaan tarvittaessa pyyhkimällä silmäkulmaa ja tahriintunutta silmänalustaa esim. lämpimään veteen kostutetulla vanutupolla tai talous-paperin palasella. Lemmikkieläinkaupoissa on erityisiä koirille ja kissoille tarkoitettuja silmänpuhdistusnesteitä. Kissan korvat tarkastetaan viikottain ja poistetaan varovasti ulkokorvaan mahdollisesti kerääntynyt vaikku.

Silmäongelmista yleisin on silmän sidekalvon tulehdus. Tulehtunut silmä on vetistävä, silmäluomet ovat turvonneet ja kissa pitää silmää mielellään puoliksi suljettuna. Silmästä saattaa myös erittyä paksuhkoa rähmää. Silmätulehdus vaatii aina eläinlääkärin apua.

Korvatulehdusten yleinen aiheuttaja on mikroskooppisen pieni korvapunkki, joka aiheuttaa voimakkaan kutinan korvassa. Korvapunkin läsnäoloa on syytä epäillä, jos kissan korvassa on runsaasti kuivaa, multamaista eritettä ja kissa raapii usein korviaan. Eläinlääkärin mikroskooppi varmistaa punkin olemassaolon ja apteekista löytyy apu vaivaan.

Kynnet ja hampaat

Kynnenkärjet lyhennetään ajoittain kissoille erityisesti suunnitelluilla kynsileikkureilla. Kissalle on hyvä hankkia oma raapimapuu tai muu paikka, mitä se saa raapia.

On hyvä totuttaa kissa pienestä asti siihen, että sen suuta tutkitaan. Kissalla kuuluu olla saksipurenta. Purentavirheitä ovat ylä-, ala- ja vinopurenta sekä vinosti asettuneet tai puuttuvat hampaat. Kissa vaihtaa pysyvät hampaat n. 4 – 6 kuukauden ikäisenä. Kulmahampaiden vaihtuessa on hyvä seurata maitohampaiden irtoamista pysyvien hampaiden tieltä. Yleensä hampaat irtoavat itsestään, mutta joskus tiukasti leukaluuhun kiilautunut maitohammas saattaa tarvita hiukan eläinlääkärin apua irrotakseen.

Hammaskiveä voi kehittyä jo nuorellekin kissalle. Se näkyy ruskeana tai kellertävänvihreänä muodostumana hampaiden pinnassa. Hammaskiveen liittyy usein pahanhajuinen hengitys ja ikenet saattavat olla tulehtuneet. Eläinlääkäri voi tarkistaa hammaskiven määrän kätevästi kissan vuosittaisen terveys-tarkastuksen yhteydessä ja jos hammaskiveä on kertynyt niin sen poistamiseen kannattaa varata uusi aika.

Hiekkalaatikko

Kissalla on oltava tarpeiden tekoa varten hiekkalaatikko. Kissa on siisti eläin, joka ei halua asioida likaisessa ja haisevassa laatikossa. Siksi laatikko on siivottava vähintään aamulla ja illalla. Kissanhiekkoja ja muita kuivikkeita on monenlaisia ja kokeilemalla löytyy jokaiselle sopiva. Kissan kasvattajalta kannattaa kysyä, minkälaiseen astiaan ja hiekkaan kissa on tottunut.

Madotus

Kissojen sisäloisista yleisimmät ovat suolinkaiset ja heisimadot; suolinkaisia kissa voi saada jo kohdussa emoltaan, ympäristöstä ja ravinnosta, heisimatotartunnan taas keittämättömistä järvikaloista ja jyrsijöistä. Vaikka emokissalle on ennen astutusta annettu matokuuri, on pennut syytä madottaa ennen rokotusta ja sen jälkeen lääkkeen valmistajan ohjeiden mukaisesti. Ulkona liikkuvalle kissalle on paikallaan madotus kolmen kuukauden välein, mutta myös sisäkissa on syytä madottaa säännöllisesti, vähintään kaksi kertaa vuodessa.

Rokotukset

Kissanpentu on luovutushetkellä jo valmiiksi rokotettu kissaruttoa ja virusinfluenssoja vastaan. Vaikka kissa ei kävisikään näyttelyissä on rokotus syytä pitää voimassa ja huolehtia tehoste- ja uusintarokotuksista eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Mikäli kissa on rokottamaton on uuden omistajan syytä hoitaa ajanvaraus eläinlääkärille mahdollisimman pian.

Yhdistelmärokotteet (ns. kolmois- ja nelos-rokotteet) suojaavat kissaruton lisäksi erilaisilta flunssaviruksilta ja ne ovat pelkkää kissaruttorokotetta suositumpia. Rokotteita on sekä “eläviä” että “tapettuja” ja niiden voimassaoloajat vaihtelevat.

Näyttelyihin osallistuvien kissojen pitää olla rokotettuja kissaruttoa ja virusinfluenssoja vastaan. Kulloinkin voimassa olevat rokotussäännöt löytyvät Kissa-lehdestä ja Kissaliiton kotisivuilta .

Rokotukset voi merkkauttaa kissan rekisterikirjaan tai pyytää niistä erilliset todistukset. Merkinnöistä selviää käytetty rokote ja sen voimassaoloaika.