Valitse sivu

Sankarikissat 2019

Suomen Kissaliitto ry myöntää vuosittain Sankarikissan arvonimiä kissoille, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi siihen, että ihmishenkiä on pelastunut ja vakavilta sairaustapauksilta on vältytty.
Kissa voi saada kunniamaininnan myös muista sankariteoista. Sankarikissa voi olla rekisteröity rotukissa, tai myös kotikissa.

Vuoden 2019 sankarikissan arvonimen saavat: Kitty, Naava ja Miu. Sankarikissat tullaan palkitsemaan myöhemmin ilmoitettuna ajankohtana. 

 

Kittyn tarina

13-vuotias poikamme halusi sytyttää isänpäiväillaksi lyhtyjä pihapiiriin tunnelmaa luomaan. Nukkumaanmenon lähestyttyä mieheni muistutti poikaamme sammuttamaan kaikki kynttilät pihalta. Poikani oli kysynyt minulta, voiko yhteen lyhtyyn jättää kynttilän palamaan, kun kynttilä oli aivan lopuillaan ja sammumassa. Olin tapani mukaan omissa ajatuksissani ja kuitannut pojalle vain, että joo joo, ja niin kävimme koko perhe tyytyväisenä nukkumaan. Yöllä mieheni heräsi Kittyn kovaääniseen ja pahankuuloiseen mouruamiseen. Itse en tietenkään siihen vielä havahtunut, koska nukun sikeästi kuin tukki. Havahduin vasta mieheni kovaan huutoon; ”Päivi tuo heti vettä!” Yhdistin tuon huudon Kittyn pahankuuloiseen mouruamiseen ja säikähdin sydänjuuriani myöten, että kissallemme on sattunut jotain, ja kissa tarvitsee kipeästi vettä. Nousin siis salamana ylös sängystä ja ryntäsin mieheni luo. Samassa näin, miten ulko-oven alta puski savua sisään ja liekit löivät eteisen ikkunan takana. Ryntäsin kylpyhuoneeseen hakemaan ämpäreitä ja aloin täyttää niitä vedellä. Lapsemme heräsivät myös meteliin ja alkoivat täyttämään kippoja ja kappoja vedellä. Terassille palamaan jäänyt kynttilä oli polttanut oven edessä olevan muovimaton ja tuli oli alkanut levitä puusta rakennettuun terassiin ja talon seinään. Saimme palon onneksi kotikonstein taltutettua, isommilta vahingoilta vältyttiin ja selvisimme pelkällä säikähdyksellä. Tuli opittua kantapään kautta, että kaikki kynttilät pitää aina muistaa sammuttaa, eikä tulta saa jättää valvomatta. Kitty herätti meidät, koska ei varmaankaan halunnut, että me pöljät ihmiset poltamme uuden kivan kotimme hänen ympäriltään. Olimme vasta viime juhannuksena muuttaneet tähän ihanaan, tilavaan puutaloon. Ilman Kittyn herätystä palo olisi voinut levitä pitkälle talon ulkopuolella ennen palohälyttimien soimista. Silloin kotimme ei ehkä olisi enää ollut edes palokunnan avulla pelastettavissa ja pahimmassa tapauksessa koko nelihenkinen perheemme ja Kitty-kissa olisi ollut hengenvaarassa. Olen ajatellut, että koska Kitty on haettu löytöeläintalosta ja olemme antaneet hänelle kodin, myös Kitty halusi antaa meille kodin. Ja niin urhea hero-Kittymme tekikin.

Päivi Kakkuri & Kitty

 

Naavan tarina

Istuin iltasella katsomassa televisiota, kun kiinnitin huomioni Naava-kissaani, joka oli levoton ja murisi ulko-ovella. Lopulta menin ovelle, koska ajattelin palaako jossakin, koska tiesin, että eläimet reagoivat savuun. En kuitenkaan tuntenut savun hajua, joten palasin tv:n ääreen. Naava ei kuitenkaan rauhoittunut vaan jatkoi murisemistaan. Lopulta menin rappukäytävään katsomaan, mikä siellä Naavaa ärsyttää. En edelleenkään haistanut savua, en nähnyt mitään poikkeavaa, mutta kääntyessäni takaisin asunnolleni, kuuliin hennon huudon. ”Apuaaaa!”. Jäin rappuun kuuntelemaan, mistä ääni tulee. Ääni tuli kerrosta alempaa vanhan rouvan ovelta. Menin postilaatikosta kurkkaamaan, ja siellä rouva makasi kaatuneena. Soitin 112 ja huoltomiehelle ja saimme rouvalle avun. Lonkkamurtuman oli rouva saanut kaatumisen seurauksena! Ilman Naavaa, en ikinä olisi tajunnut jonkun pyytävän apua. Naavasta tuli pihan mummojen suosikki tilanteen valjettua taloyhtiön asukkaille. Tilanne selvisi, mutta Naavasta tuli vahtikissa, joka tämän tapauksen jäljiltä murisi kaikille omituisille äänille rappukäytävässä. Naava siirtyi Sinisen Sillan toiselle puolelle täysin yllättäen joulukuun 15. päivä. Suru on suuri, mutta muisto Naavasta elää ikuisesti!

Markus Berghäll & Naava

 

Miun tarina

CH FI*Topspot After Midnight eli tuttavallisemmin Miu on itseoppinut hypokissa. Olen ykköstyypin diabeetikko, ja kärsin ajoittain öisistä hypoglykemioista. Se tunnistaa öisin jopa vaarallisen alas laskevan verensokerini ja herättää minut maukumalla vaativasti ja tarvittaessa kävelemällä päälläni jatkaen naukumista, kunnes nousen ylös. Se istuu vieressä vahtimassa, kunnes otan pillimehun ja juon sen, jonka jälkeen se poistuu paikalta kissamaiseen tyyliin sen näköisenä, että no niin, hommat hoidettu, mitäs tuosta.


Useita kertoja sen herättäessä minut, tai kerran mieheni, kun en reagoinut, on verensokerini ollut vaarallisen alhaalla, matalimmillaan jopa 1,6. Muuten Miu ei koskaan herättele muuten yöllä, ei vaadi ruokaa eikä muutakaan. Ei myöskään herätä mataliin ennen aikojaan, jos itse havahdun esimerkiksi verensokerin ollessa 3,9. Päivisin se kokee, että hallitsen itse tilanteen, tosin muutamaan otteeseen se on päivälläkin käynyt huomauttamassa, että tarttisko nyt tehdä jotain, esim. lääkityksen muuttuessa, jolloin myös matalan tuntemukset saattavat muuttua ennen kuin niihin tottuu. Useaan kertaan olisi ollut vaarallinen tilanne yöllä ilman Miuta ja sen huolehtimista, se on kiistatta minulle Sankari!

Hanna Leeve & Miu
Kuva: Northalla Photography