Valitse sivu

Sankarikissa Selma

Selma, pieni tyttökissa, josta tuli isännän terapeutti

Mieheni sairastui vakavasti pari viikkoa sen jälkeen, kun pieni tyttöpentu oli nähnyt päivänvalon sijoituskodissaan Jyväskylässä. Mieheni sairastui nimittäin yllättäen 16.3.2018 vakavasti aivovaltimon pullistumaan eli aneurysmaan. Pullistumia oli kaksi, joista toinen vuosi. Runsaan kuukauden verran kävimme eri lääkäreillä ja tutkimuksissa ja aina hänet vain lähetettiin kotiin sanoin: “Seurataan!”

Sitten eräänä päivänä huhtikuun lopulla tuli soitto, että hänen pitää mennä Töölön sairaalaan ja heti. Leikkaus suoritettiinkin heti seuraavana päivänä. Itse leikkaus ja sen jälkeiset mahdolliset komplikaatiot nostivat jännityksen aivan huippuunsa. Miten tässä vielä käy? Ennen leikkausta mieheni oli jo laihtunut 10 kiloa jatkuvan pää- ja niskasäryn takia ja oli kasvoiltaankin harmaan sinertävä. Leikkaus meni onneksi hyvin ja sairaalassa vietettyä aikaa tuli viikon verran. Kotiutumisen jälkeen hänelle tuli paljon kieltoja mitä hän ei saanut tehdä. Pääasiassa sai vain olla ja hengitellä. Ensimmäinen kuukausi meni lähinnä syömiseen ja painon kohotukseen. Isännällä oli kurjaa. Hän oli väsynyt ja olo tuntui heikolta. Päivän ohjelmassa oli vain verenpaineen mittausta ja muuta terveyteen liittyvää. Itsensä tarkkailua melkein joka hetki.

Mielessäni oli alkanut itää ajatus, että jospa ottaisimme kissanpennun. Asiaa mietittiin kotona monelta eri kantilta ja vielä pennun kasvattajankin kanssa. Niinpä Selma tuli meille kesäkuun alussa. Pieni eurooppalaistyttö hurmasi isännän täysin. Isäntä sai kaverin, jonka kanssa sai touhuta niitä näitä ja levätä yhdessä. Valokuvaus on yksi isännän harrastuksista ja sitäkin hän sai toteuttaa Selman kanssa. Selma oli otollinen malli. Selmasta tuli isännän paras terapeutti. Aikaa on nyt kulunut 10 kuukautta ja isäntä voi monien tarkastusten jälkeen hyvin. Samoin pienestä tyttöpennusta on kasvanut kaunis aikuinen naaraskissa. Silti vieläkin suhde isäntään on erityinen.
Päivittäin kuulen miten isäntä sanoo kissalleen: “Selma, leikitäänkö?” Pieni kurahdus kuuluu, kun Selma vastaa myöntävästi. Sen jälkeen narukeppi ja sen päässä oleva hiiri saa taas kyytiä. Isäntä sanoo itsekin, että Selmalla oli hänen toipumiseensa iso vaikutus. Paras terapeutti ikinä!

Selman omistajat,
Tuula ja Rauno Heinonen