Valitse sivu

Sankarikissa Nipsu

Nipsun tarina:

Asun kissani kanssa kahden. Olen 64v. eläkeläinen. Kissasta ja minusta oli juttua Ilta-sanomissa 16-17.2.2019.

Nipsu on ns. erakko luonteeltaan, sisäkissa, mutta ei tule vapaaehtoisesti syliin.Harjaamisesta tykkää, ja sitä tulee odottamaan viereeni. Samaten iltaisin, kun menen nukkumaan, tulee sänkyyn viereeni harjaamista odottamaan. Yöt nukkuu sängyn alla olevassa rottinkikorissa. 

Viime vuoden loppupuolella alkoi Nipsu öisin käyttäytyä oudosti. Se rääkyi (ei osaa naukua kissamaisesti). Heräsin siihen, kun Nipsu kiersi minun ympäri, aloitti jalkopäästä, kiersi pääni ja sängyn välistä jalkopäähän. Tätä teki monta kertaa ja rääkyi.Muutamana yönä käveli jalkopäästä päälläni, tuli rintakehäni päälle, laittoi nenänsä kiinni nenääni ja rääkyi.

Luulin, että Nipsulla on jotain kipuja, kun tuota ikääkin jo on. Nipsu rupesi rääkymään jo siinä vaiheessa kun menin sänkyyn. Käytin Nipsua monta kertaa eläinlääkärin tutkittavana, mutta mitään ei löytynyt. Verikokeet ok, ultraäänitutkimus  ok. Mietin jo, että pitääkö Nipsu päästää Sateenkaari sillalle.

Puhelun Nipsusta tyttärelleni, ja hän sanoi, että jos Nipsu onkin huolissaan minusta!
Liki 10v. sitten, minulle tehtiin uniapneatutkimus ja tulos oli lievä uniapnea. Menin TK:n lääkärin vastaanotolle ja tutkimus tehtiin uudestaan. Minulla todettiin keskivaikea uniapnea ja selinmakuulla vaikea.

5.12.2018 sain cpap-laitteen ja pikkuhiljaa Nipsu rupesi rauhoittumaan ja öiset rääkymiset jäivät pois. Ilman Nipsun öisiä huolestumisia, en olisi koskaan tajunnut, miten vakavasta sairaudesta kärsin. Ajatuskin, että Nipsua ei olisi ollut, en tiedä miten minun olisi käynyt, kun en itse tiennyt sairastavani vaikeaa uniapneaa.

IS20190215 Kissa pelastaa. Aira Karvosen ja kissa Kuva: Tatu Lertola