Valitse sivu

Ocicat

Ocicat

oci3oci1

 

 

 

 

Ocicat on kahden kesykissarodun, siamilaisen ja abessinialaisen, risteytyksestä alkunsa saanut rotu. Rotu on peräisin Yhdysvalloista, jossa 1960-­luvulla sattumalta syntynyt täplikäs pentu herätti heti ihastusta. Kissan villi ulkonäkö ja sen vastapainona avoin ja mukava luonne olivat ohittamaton yhdistelmä: ocicat oli syntynyt ja sen suunnitelmallinen kasvatus alkoi. Myöhemmin rotuun yhdistettiin toisen sattuman kautta amerikkalaista lyhytkarvakissaa, joka toi mukanaan muunmuassa kehon jäntevyyden sekä hopeavärityksen. Villejä kissaeläimiä ei ocicatien jalostuksessa ole käytetty koskaan, vaikka se ulkoisesti kovin läheisesti muistuttaa oselottia. Fife hyväksyi rodun 1.6.1992.

Ocicat on luonteeltaan seurallinen, leikkisä, kekseliäs ja vilkas kissa. Se tarvitsee runsaasti virikkeitä ja haluaa osallistua kaikkiin kodin askareisiin. Jotkut ocicatit viihtyvät ainoana kissana, mutta useimmat mieluiten puuhastelevat temperamentiltaan samanlaisten kissakaverien kanssa. Lapsiperheisiin nämä aktiiviset ja leikkisät kissat soveltuvat oikein hyvin ja ne säilyttävät leikkisyytensä vielä iäkkäänäkin.

Ocicat on rotumääritelmän mukaan lyhytkarvainen, atleettinen ja keskikokoinen tai suuri kissa. Sen vartalo on kiinteä, lihaksikas ja jäntevä. Pää on kiilamainen, ja korvien suhteellisen suuret ja valppaat. Pään tunnusomainen piirre on hyvin kehittynyt, mielellään neliömäinen kuono, joka saa aikaan villin näköisen vaikutelman. Ocicatin mantelinmuotoiset silmät ovat suuret ja hieman vinot. Kissa painaa huomattavasti enemmän kuin ulkonäön perusteella voisi päätellä.

Ocicatille ominaista on turkin kuviointi. Ne ovat täplikkäitä, mutta myös tabbykuvioisia, yksivärisiä tai jopa naamiollisia kissoja syntyy aika ajoin. Täplien tulee olla peukalonpäänmuotoisia ja muodostaa kyljissä häränsilmäksi (bull’s eye) kutsuttu kuvio. Selkärankaa myötäilee rivistö pyöreitä täpliä aina häntään asti joka itsessään voi olla täplikäs tai radallinen. Hännän pää on tumma, ja ocicatin väri määritelläänkin hännän pään mukaan. Hyväksyttyjä värejä on kaksitoista: ruskea-, suklaa- ja kanelitäplikäs, näiden diluutiomuodot sini-, lila- ja beigetäplikäs sekä hopeamuodot näistä kuudesta. Ainoa kissanäyttelyssä sertin omaava kuvio ocicatilla on täplikäs, mutta luonteeltaan ne ovat kaikki yhtä valloittavia.

Ocicatin hoito on helppoa. Oikean ravinnon ja riittävän liikunnan sekä aktivoinnin ansiosta se pysyy jäntevänä ja turkiltaan kiiltävänä. Ocicat on sisäkissa, eikä sen tulee antaa liikkua ulkona valvomatta. Monet ocicatit harrastavat mielellään valjaslenkkejä omistajansa kanssa. Ulkotarha tai verkotettu parveke ovat hyvällä säällä myös mieluisia lepo- ja leikkipaikkoja.

Suomeen ensimmäiset ocicatit saapuivat vuonna 1993 ja suurin osa nykyisistä kissoista onkin perimältään näiden kissojen jälkeläisiä. Ocicatista on Suomessa yli 20 vuoden aikana tullut suosittu rotu sekä näyttelyhalleissa että lemmikkikodeissakin. 2000-luvulla ocicateja on Kissaliittoon rekisteröity vuosittain keskimäärin 85 (45 vuonna 2015) ja vuoden 2015 loppuun mennessä rekisterissä on kaikkiaan noin 1 600 ocicatia.

 

oci2

oci4

oci5

 

 

 

Ocicat ry ©2016