Valitse sivu

Bengali

Bengali

Kissaeläimet luokitellaan seuraaviin sukuihin:

  • Acinonyx (johon kuuluu vain gepardi),
  • Panthera (leijona, tiikeri, leopardi)
  • Felis (kotikissa, leopardikissa, aasiankultakissa, oselotti, margay, ilves, caracal, vuorileijona, jaguarundi, pampakissa, andienvuorikissa, palla’s cat, clouded leopard, marmorikissa, servaali, kalastajakissa, flat-headed cat)
    HUOM! Joidenkin eläintieteilijöiden mukaan on vielä lisäksi 16 muuta kissaa, jotka kuuluvat tähän sukuun

Kun siis Felis-sukuun kuuluva Aasian leopardikissa ja samaan sukuun kuuluva kesykissa lahjoittivat parhaat ominaisuutensa yhteisille jälkeläisilleen syntyi ihastuttavan kaunis leopardimainen BENGALI.

Ensimmäisen muistiinmerkityn kesykissan ja Aasianleopardikissan risteytyksen aikaansai Jean Sugden Mill Arizonassa USA’ssa 1965. 80-luvun alussa bengalin tyyppi oli vakiintunut ja muutamien bengalinkasvattajien työn tuloksena bengali rekisteröitiin TICA’an (The International Cat Association) 1984. 1990 bengali sai sertioikeudet TICA’ssa.

Miksi tämä rotu on erityisen tervetullut?

Pienten luonnonvaraisten kissaeläinten ja kesykissojen risteytyksiä on tiedetty olleen jo 1800-luvulla. Geneettisesti Aasian leopardikissa ja kesykissa ovat hyvin lähellä toisiaan ja siksi tällainen luonnollinen risteytyminen on mahdollista. Tästä tulemmekin asiaan, joka oli alunperin bengalirodun syntymisen taustalla. Eli nykyisin jo liian suppean kesykissojen geenipohjan laajentaminen. Yksi tärkeimmistä päämääristä tällaisen hybridin kasvattamisessa ja kehittämisessä omaksi rodukseen oli nykyisen kesykissan perimän parantaminen.

Bengalista yleensä

Bengalin olemus on silmiinpistävän valpas. Sen lihakset erottuvat selvästi sen liikkuessa. Se on kuin pantteri pienoiskoossa, ja siten silmiähivelevän kaunis. Sen vartalon tulisi olla pitkä. Pään pitää olla kapea ja pieni vartaloon nähden. Viiksityynyjen täytyisi erottua selvästi. Pään tulee siis muistuttaa leopardin päätä. Korvat eivät saa olla liian suuret ja niiden päiden tulisi olla pyöreät. Ohutta häntäänsä se kantaa matalalla. Sen takajalat ovat hieman etujalkoja pitemmät. Bengalin vatsanalunen on aina täplikäs ja vaaleampi kuin muu väritys riippumatta siitä, onko kissa marmori- vai klassisesti kuvioitu. Samoin tassunpohjien ja hännänpään tulee olla aina ehdottomasti tummat, lähes mustat. Vesi herättää bengalissa erityisiä intohimoja. Yleensä se rakastaa vettä, joskus bengalit voivat tulla ihmisen kanssa vaikka suihkuun tai ammeeseen kylpemään.
Bengali on luonteeltaan rakastava, älykäs ja leikkisä kissa, joka kehrää mielellään omistajansa sylissä, mikäli sitä jaksaa sylissä pitää, painaahan bengaliuros joskus jopa 10 kg. Tämä pieni lempeä leopardi voi rakkauden puuskassaan puskea ja suukotella kasvot hetkessä likomäriksi.

Bengalin turkki on erilainen

On olemassa kaksi peruskuviointia — täplikäs klassinen leopardi sekä marmori. Lisäksi bengalin täplät voivat olla ruusukemaiset, mikä tarkoittaa tummareunaista täplää, jossa on vaaleampi keskus. Tämä kuvioperimä on ainutlaatuinen, sillä se periytyy luonnonvaraisista kissoista, joten tätä piirrettä ei esiinny millään muulla kesykissarodulla. Sen vuoksi se onkin haluttu piirre.

Turkissa voi esiintyä myös aivan erityinen kimallus (glitter), aivan kuin kissan jokaisen karvan pää olisi kullalla silattu. Voi vain kuvitella upeaa pientä leopardia ruusukkeita turkissaan kultaisesti kimallellen. Kaikki bengalit eivät toki kimaltele eikä niillä välttämättä ole ruusukkeita turkissaan, mutta tämä klassinen täplikkyys voi olla aivan poikkeuksellisella tavalla kolmiomaista (nuolenpää) ja kauniin satunnaisesti sijoittunutta, jolloin kissa näyttää hyvin eksoottiselta pitkine vartaloineen. Täplät voivat olla suuria tai pieniä ja ne voivat olla monenmallisia, mikä tekee bengalista aina yksilöllisen näköisen. Mutta täplien tulisi olla aina horisontaalisesti tai sattumanvaraisesti sijoittuneet, eikä mielellään vertikaalisesti sijoittuneet. Tämä horisontaalisuus periytyy jälleen luonnonvaraisista kissoista. Samoin marmoroidun kuvioinnin tulisi ns. leijua horisontaalisesti.
Kasvokuvioinnissa tulee otsalla olla selkeä M-kuviointi ja tummien raitojen tulee jatkua niskaan. Viiksityynyt ovat vaaleat ja tämä vaaleus voi ulottua aina rintaan asti, missä vastaan tulevat usein rikotut poikittaisraidat. Huulet ja silmien sisäreunat ovat tummat.

Turkki on taljamaisen tiheä ja mielellään minkkimäinen. Pohjaväri vaihtelee norsunluunvalkoisesta aina tummaan mahonkiin. Turkin kontrasti on voimakas täplien erottuessa selvästi.

kuva © Marita Kienanen