Valitse sivu

Siperian kissa

Siperian kissa

sib_3

 

 

 

 

 

Siperiankissan alkuperää ei tunneta. Oletetaan, että siperiankissa on kehittynyt kissoista, joita ihmiset ottivat mukaansa Siperiaan. Sinne muutettiin jo 1500-luvulla, joten alkuperä saattaa olla näinkin kaukaa.
Siperian ankara ilmasto karsi joukosta heikot ja lyhytkarvaiset kissat, ja näin ollen rotu kehittyi omaksi rodukseen kaukana muista kissaroduista.
Sitä on myös pidetty kaikkien pitkäkarvaisten kissojen mahdollisena kantamuotona.

Siperiankissa on ystävällinen, jutteleva, älykäs ja ihmisiin kiintyvä rotu, mutta sillä riittää myös omaa tahtoa. Se on aktiivinen ja leikkisä sekä erittäin hyvä kiipeilijä ja hyppääjä.
Siperiankissat rakastavat noutoleikkejä, ja ovat mukana kotiväkensä arkipuuhissa. Siperiankissa kaipaa aktiviteetteja ja sosiaalista toimintaa. Se sopeutuu hyvin sisäkissaksi, mutta kaipaa seuraa.

Siperiankissa on kooltaan keskikokoinen tai suuri, täysikasvuiseksi kehittyminen vie siltä 4 – 5 vuotta. Urokset ovat naaraita suurempia. Siperiankissan pää on hieman leveyttään pidempi, pehmeästi pyöristynyt ja massiivinen.
Nenä on keskipitkä ja leveä, profiilissa on kevyt painauma, ilman stoppia. Keskikokoisten korvien kärjet ovat pyöristyneet ja korvan sisäpuolella on runsaasti karvaa, korvissa voi olla tupsut.
Ne ovat etäällä toisistaan ja eteenpäin suuntautuneet. Silmät ovat suuret, muodoltaan hieman soikeat ja hieman vinoasentoiset sekä sijaitsevat kaukana toisistaan.

Vartaloltaan siperiankissa on hyväluustoinen ja lihaksikas, vartalo on sopusuhtainen ja antaa suorakaiteen muotoisen vaikutelman. Jalat ovat keskimittaiset ja tassut ovat suuret ja pyöreät, varpaiden välissä on tupsut.
Häntä on pitkä ja paksu, hännänpää on pyöristynyt. Häntä on tiheän karvan peittämä, siinä ei saa olla roikkuvia karvoja. Siperiankissan turkki on keskipitkä, hyvin kehittynyt ja hyvin tiheä, aluskarva on koholla.
Päällysturkki on vettähylkivä ja hieman karheantuntuinen. Kesäturkki on huomattavasti lyhyempi kuin talviturkki. Talviturkkiin kuuluvat hyvin kehittynyt rintamus, kauluri ja polvihousut.
Siperiankissan turkki on helppohoitoinen, mutta kaipaa kampaamista – turkin laadusta riippuu, kuinka usein.

Kaikki värit on hyväksytty paitsi naamiovärit, suklaa, kaneli, lila ja beige eikä valkoisen määrää ei ole rajattu. Siperiankissa on jaettu yhdeksään väriryhmään kuten maine coon, norjalainen metsäkissa ja turkkilainen angora.
Näyttelyissä siperiankissa hyväksytään noviisiluokkaan vain jos se on syntynyt entisen Neuvostoliiton alueilla. Kaikki roturisteytykset muiden kuin sisarrotu neva masqueraden kanssa on kielletty.
Ensimmäinen siperiankissa saapui Suomeen jo vuonna 1992 ja seuraavana vuonna tuli toinen. Varsinainen siperiankissojen Suomen valloitus alkoi kuitenkin vuonna 1996, jolloin ensimmäiset pentueet syntyivät täällä
ja maahan tuli lisää tuontikissoja Venäjältä. Sittemmin siperiankissoja on tuotu myös muista maista ja Suomessa syntyneillä pennuilla on ollut kysyntää ulkomailla.
Siperiankissojen saatua serttioikeutensa 1.1.1998 ja yleisen kiinnostuksen myötä Suomeen rekisteröityjen siperiankissojen määrä kasvaa kasvamistaan ja vuoden 2015 lopussa niitä oli Suomessa jo 2245.

sib_2

sib_1

 

 

 

Suomen Siperiankissat ry
Siperiankissan Ystävät ry
©2016