Sieni-infektio

Suomen Kissaliitto ry:n käytännön työohjeet kissojen sienitartunnan estämiseksi ja siitä vapautumiseksi

Miksi sienitartunta hoidetaan aina?

Sienitartunta aiheutuu Microsporum caniksen (yli 90%), Trichophyton tai Epidermophyton aiheuttamasta infektiosta kissan iholla. Mainitut sienet voivat sairastuttaa myös ihmisen, etenkin vastuskyvyltään heikommat kuten lapset, vanhukset, tiettyjä puolustukseen vaikuttavia sairauksia sairastavat tai tiettyjä lääkityksiä käyttävät potilaat.

Suuri osa ihmisen sienitartuntoja on peräisin kissoista. Eniten sienisairauksia sairastavat sekä kissaloiden kissat että löytötaloista peräisin olevat kissat.
Sienitartunnan hoitaminen kissalassa vaatii riittävän laajoja toimenpiteitä, tarkkuutta, pitkäjännitteisyyttä ja riittävää taloudellista panosta. Mitä huolellisemmin työn tekee, sitä lyhyemmäksi hoitoaika ja matalammaksi kustannukset jäävät. Sienitartunta hoidetaan yhteistyössä eläinlääkärin kanssa. Lääkitykset ovat reseptilääkkeitä, osa erikoisluvallisia valmisteita.

Valmistelevat työt

Sienitartunnasta vapautumisen hoitotyöhön ryhdyttäessä:
1. suljetaan kissala kaikelta liikenteeltä: kissoja ei jalosteta itse, näyttelytetä, oteta tai anneta jalostukseen, eikä vastaanoteta vierailijoita
2. epäilty sienitartunta on varmistettu viljelytekniikalla otetulla näytteellä mieluiten yksittäisistä kissoista joko eläinlääkärissä tai näyttelyssä otetussa testissä
3. kissat punnitaan
4. kissojen pääsy rajataan tiettyyn huoneeseen/huoneisiin taloudessa, näiden huoneiden lattioiden ja seinien tulee olla hyvin pinnaltaan puhdistuskelpoisia
5. hankitaan kertakäyttöisiä hanskoja ja muoviesiliinoja sekä desinfiointikemikaaleja (hypokloriitti, Virkon-S, Imaverol), pölyimuripusseja, eri kokoisia kaulureita kissoille, keinokyyneltippoja, almanakka merkintöjä varten, hammasharjoja sieninäytteiden ottamiseksi, sekä kirjekuoria hammasharjojen lähettämiseksi.

Sienitartunnan hoitotyöhön kuuluu aina seuraavat osatekijät:

A. Yksittäisen kissan hoito
1. Paikallishoito
2. Systemaattinen hoito

B. Ympäristön hoito
C. Näytteiden kerääminen

A. Yksittäisen kissan hoito

Kissalan kaikki kissat hoidetaan riippumatta positiiviseksi osoittautuneesta. Kukin kissa saa sekä paikallishoitoa että systemaattista hoitoa.

1. Paikallishoito
Paikallishoidon tarkoitus on tuhota infektiivistä materiaalia kissasta ja estää ympäristön kontaminaatiota.

Kissan turkki leikataan, jos sen sienitartunta on yleistynyt koko kehoon, tai jos se on pitkän turkin takia on hankalaa saada pestyksi. Turkin ajelu tehdään kertakäyttöesiliinaan ja - hanskoihin suojautuneena, eristetyssä tilassa, paperin päällä, leikkurin teräksi suositellaan n:o 10. Ajellut karvat kääritään aluspaperin kanssa muovipussiin, joka suljetaan mahdollisimman tiiviisti ja hävitetään polttamalla. Tila imuroidaan, imurinpussi hävitetään polttamalla ja tila desinfioidaan suihkuttamalla pinnat Virkonilla, hypokloriitilla tai Imaverolilla.

Turkin ajelu voi pahentaa ihon ulkoisia muutoksia noin viikon kuluttua ajelusta. Ajelu ei ole välttämätöntä, jos sienivauriot ovat paikallisia tai vaurioita ei ole lainkaan. Paikallisen sienivaurion kyseessä ollessa voi karvaa hyvin lyhentää pesun helpottamiseksi myös saksilla, tällöin karvaa leikataan vaurion ulkopuolelta vielä noin 2 cm matkalta.

Lääkkeellisenä paikallishoitona käytetään joko Imaverolia (rec) tai Nizoralia (vapaakaupan tuote).

Imaverol (enilconatsoli) laimennetaan pakkauksen ohjeen mukaan 1:50 haaleaan veteen (esim. 20 ml + 1 l, 50 ml + 2,5 litraa, 1 dl + 5 litraa, 2 dl + 10 l). Liuos käytetään ulkoisesti. Sitä ei ole rekisteröity kissalle, mutta käytetään sienitartuntojen yhteydessä yleismaailmallisesti.

Pesun yhteydessä kissalla käytetään kauluria, jotta voidaan välttää aineiden joutuminen suuhun. Kissa joko pestään kastelemalla Imaverol-liuokseen tai pestään sienen avulla. Koko kissa tulee kastella. Silmät suojataan keinokyynelillä, esim. Viscotears. Aineen annetaan vaikuttaa noin 5-10 min, huuhdellaan, pyyhekuivataan ja jätetään kuivumaan kaulus päässä nuolemisen estämiseksi. Nizoralin yhteydessä kissa kastellaan ensin kauttaaltaan, shampoota hierotaan kauttaaltaan, annetaan vaikuttaa 5-10 min., huuhdellaan, toistetaan ja huuhtelun jälkeen kuivataan. Käytetyt pyyhkeet pestään vähintään 60 ºC konepesuohjelmalla. Pesu toistetaan vähintään 1-2 kertaa viikossa hoitojakson (tavallisesti noin 6-10 viikkoa) ajan.

2. Systemaattinen hoito
Tällä ymmärretään lääkehoitoa suun kautta. Lääke on tavallisimmin griseofulviinia (Fulcin), joskus itrakonatsolia (Sporonox) tai terbinafiinia (Lamisil). Aineen valintapäätöksen tekee eläinlääkäri. Huom ! Luferonia (Program) ei ole rekisteröity sienen hoitamiseen, eikä sitä maamme eläinlääkintäviranomaisten mukaan tule käyttää.

Griseofulviini on perinteinen, tutkituin, tunnetuin ja edelleenkin suositeltavin lääke sieni-infektion hoitamiseksi. Se annetaan kaksi kertaa vrk:ssa riittävän terapeuttisen pitoisuuden ylläpitämiseksi, ruoan yhteydessä ja tarkkaan painonmukaisesti annostellen. Imeytymistä tehostaa rasvaisen ruoan antaminen (esim. raaka possun sydän) tai vaihtoehtoisesti rasvahappokapseleiden käyttäminen. Sivuvaikutuksena ovat harvinaisia, mutta mahdollisia, johtuvat osaksi lääkkeestä itsestään, osaksi liian suuresta annostelusta. Sivuvaikutukset voivat ilmetä minkä rotuisissa ja ikäisissä kissoissa tahansa. Sivuvaikutuksina mainitaan luuytimen toimintahäiriöitä sekä maksan muutoksia. Nämä ovat useimmiten palautuvia hoito keskeytettäessä. Griseofulviini ei sovi käytettäväksi odottavalle kissalle, eikä kissalle, jolla on luuytimen toimintaan vaikuttava muu sairaus tai edeltävä maksasairaus.

Nk. azoliyhdisteet tehoavat myös sieni-infektioihin. Näistä lääkkeistä ketokonatsolia ei kissoille tulisi kuitenkaan käyttää, koska noin 50% sienikannoista on sille vastustuskykyisiä. Ketokonatsolin mahdollisia haittavaikutuksia kissoissa ovat ruokahaluttomuus, kuumeilu, ripulia sekä maksan ja sappiteiden tulehdukset. Sekä itrakonatsoli että flukonatsoli ovat sieni-infektion hoitamiseksi sekä tehokkaista että turvallisempia kuin ketokonatsoli. Itrakonatsolin aineenvaihduntatie on maksan kautta ja flukonatsolin munuaisten kautta. Tämä voidaan ottaa huomioon erityisesti ikääntyneen kissan hoitoa suunniteltaessa. Kummatkaan eivät sovi tiineyden aikana käytettäviksi.

Terbinafiini on uusimpia lääkkeitä kissan sieni-infektion hoidossa. Se kumuloituu ihoon ja pysyy siellä hoidon jo päätyttyä. Lääkettä on menestyksellä jonkin verran käytetty kissan sieni-infektion hoidossa. Haittavaikutuksiksi tiedetään mahasuolikanavan ärsytys ja maksan entsyymien nousu. Lääkkeen ei tiedetä olevan haitaksi tiineelle. Turvallisuustutkimuksia ei kuitenkaan ole tehty kissakokein.

B. Ympäristön hoito
Tavoitteena on rajata sienen leviäminen taloudessa sekä puhdistaa jo saastuneet tilat uudelleen infektoitumisen estämiseksi.

Hoitoa aloitettaessa kissat rajataan tiettyihin huoneisiin, mielellään pennut erikseen. Huoneiden pintojen (katot, seinät, lattiat, pöydät, tuolit, lamput) tulee kestää desinfektioaineilla käsittelyä. Huoneista saneerataan kaikki tarpeeton pois. Jos saneerattavaa ei voida pestä koneellisesti yli 60 asteen pesuohjelmassa, tai upottaa hypokloriittiin/Virkoniin, se tuhotaan mieluiten polttamalla tai muuten hävitetään. Hoitovälineet varataan huonekohtaisesti, eikä niitä siirrellä. Kussakin huoneessa on myös oma suojavarustus, kengät, esiliinat ja hanskoja sekä kannelliset roskikset sisäpusseineen.

Huoneen pinnat imuroidaan ja desinfioidaan päivittäin. Desinfiointiin sopivia yhdisteitä ovat hypokloriitti (1:10), Imaverol (1:50 ) ja Virkon- S (pakkauksen ohjeen mukaan). Desinfektioaineen voi pitää suihkupullossa, jolloin aineen saa suoraan pyyhittävälle pinnalle. Huomattavaa on että kissojen suuhun ei tulisi joutua desinfektioaineiden jäämiä. Materiaalista riippuen lattioiden pesuun voidaan käyttää myös höyrypesuria.
Tila imuroidaan päivittäin, imuripussi hävitetään jokaisen imuroinnin jälkeen. Pussiin voi ennen imurointia suihkuttaa Virkonia estämään imurin suodattimen itiöiden läpäisyä ja uudelleen pääsyä huonetilaan. Imurin suodatinta vaihdetaan tiuhaan. Koneellisen ilmastoinnin suodatin vaihdetaan tiuhaan ja hävitetään. Ympäristön päivittäistä hoitoa jatketaan koko hoitokuurin ajan.

C. Näytteiden kerääminen
Kun sienitartunnan torjuntaa on tehty kuukauden ajan, otetaan ensimmäiset kontrollinäytteet. Kohteiksi valitaan kustakin huoneesta edustava määrä kissoja, mieluiten kaikki erikseen, tai yhteisnäyte korkeintaan viidestä. Näyte otetaan harjaamalla kissaa kolmen minuutin ajan, juuri paketista otetulla puhtaalla hammasharjalla kauttaaltaan. Kukin hammasharja suljetaan omaan kuoreensa, johon laitetaan kissan/kissojen tunnistetietona nimi. Erilliset kirjeet suljetaan suureen kuoreen, joka postitetaan laboratorioon tai klinikalle.

Kissojen sekä paikallishoito, että systemaattinen hoito jatkuvat ennallaan, vaikka näytteet on otettu. Näytteiden vastaukset tulevat noin 2-6 viikon kuluessa. Kun hoitoa on jatkettu alusta lukien 2 kk, otetaan uudet näytteet. Kun kaksi, mieluiten kolme kertaa kertaan otetut näytteet osoittautuvat puhtaiksi, voidaan tartunnan torjuntatoimet purkaa.

Ennaltaehkäisy
Sienitartunnan ennaltaehkäisy on tärkeää. Uudet kissalaan tulevat kissat eristetään muista kissoista ennen kuin niiden sienitutkimustulos on tiedossa. Näyte otetaan nk MacKenzie- tekniikalla tulotarkastuksen yhteydessä harjaamalla kissaa juuri paketista otetulla hammasharjalla kolmen minuutin ajan. Näyte tutkitaan sieniin erikoistuneessa laboratoriossa. Kissaa voidaan varmuuden vuoksi pestä paikallishoitoon tarkoitetuilla valmisteilla, mutta syteemilääkitystä ei ilman diagnoosia aloiteta. Rutiinisti suositellaan sienitilanteen varmentamiseksi vuosittaisen sienitestin ottamista kissalan kissoista.
Näyttelyissä kissan turkkia hoidetaan ainoastaan sen omilla hoitovälineillä.

Huomattava on, että turkin kunnostus näyttelyä varten tehdään kotona ja ainoastaan näyttelyssä tehdään viime hetken viimeistelyä siihen varatulla alueella. Mahdollisten itiöiden leviämisen estämiseksi näyttelyissä voidaan kissa näyttelynhäkin päälle laittaa pyyhe tai muu suoja.

Ohjeet laatinut Suvi-Pohjola-Stenroos, ELT