Siperian kissa

Siperiankissan alkuperää ei tunneta. Oletetaan, että siperiankissa on kehittynyt kissoista, joita ihmiset ottivat mukaansa Siperiaan. Sinne muutettiin jo 1500-luvulla, joten alkuperä saattaa olla näinkin kaukaa. Siperian ankara ilmasto karsi joukosta heikot ja lyhytkarvaiset kissat, ja näin ollen rotu kehittyi omaksi rodukseen kaukana muista kissaroduista. Sitä on myös pidetty kaikkien pitkäkarvaisten kissojen mahdollisena kantamuotona.

Siperiankissa on ystävällinen, jutteleva, älykäs ja ihmisiin kiintyvä rotu, mutta sillä riittää myös omaa tahtoa. Se on aktiivinen ja leikkisä sekä erittäin hyvä kiipeilijä ja hyppääjä. Siperiankissat rakastavat noutoleikkejä,ja ovat mukana kotiväkensä arkipuuhissa. Se sopeutuu hyvin sisäkissaksi ja viihtyy mainiosti lasten ja toisten kissojen ja lemmikkien seurassa.

Siperiankissa on kooltaan keskikokoinen tai suuri, täysikasvuiseksi kehittyminen vie siltä 4 - 5 vuotta. Urokset ovat naaraita suurempia. Siperiankissan pää on on hieman leveyttään pidempi, pehmeästi pyöristynyt ja massiivinen. Nenä on on keskipitkä ja leveä, profiilissa on kevyt painauma, ilman stopia. Keskikokoisten korvien kärjet ova pyöristyneet ja korvan sisäpuolella on runsaasti karvaa, korvissa voi olla tupsut. Ne ovat etäällä toisistaan ja eteenpäin suuntautuneet. Silmät ovat suuret, muodoltaan hieman soikeat ja hieman vinoasentoiset sekä sijaitsevat kaukana toisistaan. Kaikki silmien värit ovat sallittuja, mutta vihreä on etusijalla.

Vartaloltaan siperiankissa on hyväluustoinen ja lihaksikas, vartalo on sopusuhtainen ja antaa suorakaiteen muotoisen vaikutelman. Jalat ovat keskimittaiset ja tassut ovat suuret ja pyöreät, varpaiden välissä on tupsut. Häntä on pitkä ja paksu, hännänpää on pyöristynyt. Häntä on tiheän karvan peittämä, siinä ei saa olla roikkuvia karvoja. Siperiankissan turkki on keskipitkä, hyvin kehittynyt ja hyvin tiheä, aluskarva on koholla. Päällysturkki on vettähylkivä ja hieman karheantuntuinen. Kesäturkki on huomattavasti lyhyempi kuin talviturkki. Talviturkkiin kuuluvat hyvin kehittynyt rintamus, kauluri ja polvihousut.

Kaikki värit on hyväksytty paitsi naamiovärit, suklaa, kaneli, lila ja beige eikä valkoisen määrää ei ole rajattu. Siperiankissa on jaettu yhdeksään väriryhmään kuten maine coon, norjalainen metsäkissa ja turkkilainen angora.

Näyttelyissä siperiankissa hyväksytään noviisiluokkaan vain jos se on syntynyt Keski-Euroopassa (ent. Neuvostoliiton alueilla). Kaikki roturisteytykset on kielletty.

Ensimmäinen siperiankissa saapui Suomeen jo vuonna 1992 ja seuraavana vuonna tuli toinen. Varsinainen siperiankissojen Suomen valloitus alkoi kuitenkin vuonna 1996, jolloin ensimmäiset pentueet syntyivät täällä ja maahan tuli lisää tuontikissoja Venäjältä. Sittemmin muutamia kissoja on tuotu myös muista maista ja Suomessa syntyneillä pennuilla on ollut kysyntää ulkomailla. Siperiankissojen saatua serttioikeutensa 1.1.1998 ja yleisen kiinnostuksen myötä Suomeen rekisteröityjen siperiankissojen määrä kasvaa kasvamistaan  ja vuoden 2000 loppupuolella Suomessa niitä on jo liki 100

Suomen Siperiankissat ry

Siperiankissan Ystävät ry

kuva © Marita Kienanen