Suomen Kissaliitto r.y.

Eviran tiedotteet

Asiaa uudesta eläinten kuljetusta koskevan lainsäädännöstä

EVIRA on julkaissut sivuillaan tietoa vuoden alusta voimaanastuneesta Eläinte n kuljetusasetuksesta EY1/2005 ja Laista eläinte n kuljetuksesta 1429/2006.

Asetus koskee pääasiassa tuotantoeläimiä, mutta EVIRA n tulkinnassa on mukana myös lemmikkieläimiä koskeva a asiaa. . Koska kyseessä on Euroopan yhteisön alueella voimassa oleva asetus, saattaa olla, että yhteisön eri mailla on erilaisia tulkintoja mm. tästä lemmikkieläinten kuljetusta koskevasta asiasta . Tämä on syytä ottaa huomioon matkustettaessa yhteisön alueella.

Asiaa uudesta asetuksesta löytyy EVIRAn kotisivuilta www.evira.fi > eläimet ja terveys > ajankohtaista . Täältä löytyy suora linkki sivustoilla olevaan tarkempaan tietoon.

Lemmikkieläimen tuontiin voi liittyä raivotautiriski 27.7.2005

Raivotautia eli rabiesta esiintyy Suomen lähialueilla Baltian maissa ja
Venäjällä lähinnä ketuissa ja supikoirissa, mutta myös koti- ja
lemmikkieläimissä. Tautia sairastavien eläinten puremat aiheuttavat
esimerkiksi Virossa vuosittain useita raivotautitapauksia myös kissoissa ja koirissa. Vaikka eläimet voidaan suojata raivotaudilta rokotuksella, sen antama suoja ei ole aina täysin varma.

Rokotuksen antama tautisuoja voidaan todeta eläimen verinäytteestä. EELAssa tutkittiin vuonna 2004 yli 4 000 rokotetuista eläimistä otettua näytettä rabiesvasta-aineiden varalta. Suomi on tällä hetkellä raivotautivapaa maa, eikä lemmikkieläinten rokottaminen ole meillä pakollista.

Raivotauti eli rabies on keskushermostotauti, joka johtaa hoitamattomana aina ihmisen, tai eläimen kuolemaan. Sitä esiintyy kaikilla tasalämpöisillä eläimillä sekä lepakoilla. Lähes kaikki nisäkkäät ovat herkkiä raivotauti-infektiolle. Raivotaudin levittäjiä ovat luonnonvaraiset petoeläimet, esimerkiksi kettu, supikoira, susi ja mäyrä. Tautia levittäviä kotieläimiä ovat esimerkiksi koira ja kissa. Raivotauti leviää yleisemmin raivotautisen eläimen pureman välityksellä, jolloin viruksia joutuu syljen mukana kudoksiin. Tartunnan voi saada myös ilman puremaa, sillä virus voi päästä elimistöön limakalvojen tai ihohaavojen kautta, mikä kuitenkin on erittäin harvinaista.

Puremakohdasta virus leviää ääreishermoratoja pitkin keskushermostoon ja sieltä edelleen eri kudoksiin, esimerkiksi sylkirauhasiin. Raivotaudin
itämisaika vaihtelee muutamasta päivästä jopa vuosiin, mutta yleensä
itämisaika on muutama kuukausi. Tartunnan saanut eläin voi erittää virusta syljessään jo noin 1-2 viikkoa ennen oireiden ilmenemistä.

Raivotaudin oireita eläimellä ovat arkuus, rauhattomuus, äkilliset
pelkotilat, raivokohtaukset, joiden aikana eläin pyrkii puremaan kaikkia
eläimiä ja ihmisiä, sekä muut muutokset käytöksessä. Osalla eläimistä on
halvausoireita.

Eläimen omistajan tulee tuntea vastuunsa siinä, että Suomeen ei tule oman eläimen mukana raivotautia:
- Jos tuontimaassa esiintyy raivotautia, ulkomailta ostettavan eläimen
rokotushistorian lisäksi olisi tunnettava eläimen tausta, minkä vuoksi
Suomeen ei tulisi tuoda löytökoiria tai torikissoja.
- Oudosti käyttäytyvistä eläimistä on ilmoitettava
eläinlääkintöviranomaiselle.
- Suoria kontakteja tuntemattomiin eläimiin, kuten villi- ja löytöeläimiin,
tulisi välttää, etenkin ulkomailla.
- Suurin riski liittyy salakuljetettuihin eläimiin.

Lisätietoja:
·Lemmikkieläimen tuontiin ja vientiin liittyvät säädökset:
maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosasto:
www.evira.fi
·Rokotukset ja taudin ennaltaehkäisy: Miia Jakava-Viljanen, ryhmänjohtaja,
EELA, virologian tutkimusyksikkö, rokote- ja virusepidemiologian ryhmä, puh.
(09) 3931 725
·Diagnoosi: Anita Huovilainen, erikoistutkija, EELA, virologian
tutkimusyksikkö, virusdiagnostiikan ryhmä, puh. (09) 3931 726

Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos EELA on eläintautien
asiantuntija, jonka toiminnan päämääränä on edistää eläinten terveyttä ja
hyvinvointia, sekä eläimistä saatavien elintarvikkeiden turvallisuutta.