Valitse sivu

Venäjänsininen

Venäjänsininen

rus_1

 

 

 

 

 

 

Venäjänsininen kissa kuuluu niin sanottujen alkuperäisrotujen pieneen joukkoon. FIFessä venäjänsininen on ollut hyväksytty rotu alusta asti eli vuodesta 1949.  Pohjoismaissa kasvatus alkoi Tanskassa 1940-luvulla, josta rotu levisi Ruotsin kautta Suomeen. Ensimmäiset pentueet rekisteröitiin Suomessa 1960-luvulla, mutta varsinainen kasvatus alkoi vasta 1980-luvulla.  Seuraavalla vuosikymmenellä rodun suosio kasvoi merkittävästi. Nykyisin venäjänsinisiä syntyy Suomessa noin 100–150 pentua vuosittain, ja vuonna 2015 rotu oli 10. rekisteröidyin Kissaliitossa.

Venäjänsininen on ulkonäöltään elegantti, esteettinen ja tasapainoinen kissa. Lihasten liikkeet ja kissan taiturimainen notkeus näkyvät hyvin lyhyen turkin läpi. Venäjänsinisen vartalo on pitkä ja hoikahko. Pitkät jalat ja kärkeä kohti kapeneva häntä täydentävät eleganttia vaikutelmaa.

Kissamaailman kauneimpiin kuuluvien silmien tulee olla suuret, mantelin muotoiset, eloisan vihreät ja ilmeikkäät. Kiilamaisen, kaunismuotoisen pään kruunaavat suuret, avoimet korvat. Profiili on suora ja silmien yläpuolella on selkeästi havaittava kulma.

Venäjänsinisen lyhyt turkki on helppohoitoinen. Silkinpehmeä turkki on kaksinkertainen, eli aluskarvat ovat yhtä pitkät kuin päällyskarvat. Hopeahohtoisen turkin tulisi olla väriltään keskisininen. Eloisan hopeanhohteen turkille antaa niin sanottu silver sheen eli päällyskarvojen ohuet kärjet, jonne värijyväset eivät mahdu.

Venäjänsininen on keskikokoinen kissarotu. Urokset painavat keskimäärin 4–5 kiloa ja naaraat 2,5–4 kiloa. Venäjänsinisten keskimääräinen pentuekoko on 2–4 pentua, mutta pentumäärä voi vaihdella 1–8 pentuun.

Venäjänsiniset ovat yleisesti melko terve rotu ja elävät helposti yli 18-vuotiaiksi. Pinnalla olevia terveysongelmia ovat nyt epilepsia, nukleaarinen kaihi (erilainen kuin muilla roduilla esiintyvä kaihi) ja munuaisongelmat, mutta niitä esiintyy tuoreimpien tutkimusten mukaan vain muutamalla prosentilla. Mihinkään näistä ei ole olemassa dna-testejä, mutta dna-näytteitä on kerätty sekä epilepsian että kaihin tutkimusta varten.

Luonteeltaan venäjänsininen on valpas, älykäs, sosiaalinen ja omanarvontuntoinen, erittäin kissamainen kissa. Venäjänsininen haluaa olla läsnä vaatimatta kuitenkaan jatkuvaa huomiota. Se on koko ajan tietoinen siitä, mitä teet kulloinkin tai mitä kotona tapahtuu – valppaat vihreät silmät seuraavat joka askeltasi.

Venäjänsiniset ovat vilkkaita ja seurallisia vielä iäkkäinäkin. Ne eivät kuitenkaan yleensä sähellä kaikessa mukana, vaan keksivät mielikuvituksellisia leikkejä yksinkin tai ottavat vartiopaikassaan ansaitun lepohetken. Venäjänsiniset pitävät korkeista paikoista, ja niillä on erinomainen ponnistuskyky. Ylhäältä on turvallista ja helppoa seurata kodin tapahtumia. Rodunomaisesta nopeudestaan ja eloisuudestaan huolimatta venäjänsiniset ovat erittäin taidokkaita liikkeissään, ja pääsääntöisesti ne osaavat välttää esineiden pudottelua myös ahtaissa paikoissa.

Venäjänsininen sopii yhtä hyvin lasten, koirien kuin rauhallisen ihmisenkin ystäväksi. Lajikumppanit ovat mieleisiä kavereita: yhdessä juostaan ja painitaan innolla. Leikkituokioiden jälkeen venäjänsininen usein vaalii omaa rauhaisaa tilaansa, johon se vetäytyy lepäilemään.

Omistajalleen venäjänsininen on ehdottoman uskollinen. Se tietää aina, kenen kissa se on. Venäjänsininen osoittaa kiintymyksensä kissojen tapaan: tulemalla kainaloon tai syliin, ja olkapäällä puskien ja kehräten. Vieraisiin venäjänsininen saattaa aluksi suhtautua varauksella. Tämän ylpeähkön ja oman arvonsa tuntevan kissan ystävyys on ansaittava. Ennemmin tai myöhemmin kissamainen uteliaisuus kuitenkin voittaa ja tutustuminen vieraisiin alkaa.

rus_2

 

rus_3rus_6rus_4rus_5

 

 

 

Suomen Venäjänsiniset
Venäjänsinisemme ry
©2016