Valitse sivu

Japanin bobtail

Japanin bobtail

Japanin bobtail on Japanin oma kansallisrotu. Jo yli tuhat vuotta vanhoissa puupiirroksissa se esiintyy nykyisessä muodossaan. Vuonna 1968 japanin bobtail esiteltiin Pohjois-Amerikassa ensi kerran. Standardi vakiintui vuonna 1970. Nykyisin rotu on hyvin suosittu USA:ssa. Myös Euroopassa on joitakin kasvattajia. FiFe hyväksyi rodun v. 1989, ja sen suosio lienee taattu myös Suomessa.

Japanin bobtail antaa vaikutelman keskikokoisesta, puhdaslinjaisesta kissasta, joka on lihaksikas mutta mielummin hoikka kuin massiivinen. Silmien ainutlaatuinen sijainti yhdessä korkeiden poskipäiden kanssa antaa kissalle tunnusomaisen japanilaisen leiman. Korvat ovat suuret, pystyt ja ilmeikkäät. Kissan turkki on lyhyehkö, silkkinen ja vailla huomattavaa pohjaturkkia. Jalat ovat pitkät, hoikat ja korkeat, mutta eivät hontelot. Takajalat ovat etujalkoja hieman korkeammat. Kissan häntä on lyhyt, korkeintaan 10-12 cm pitkä, ja se muodostuu useammasta mutkasta. Hännän erikoisen muodon aiheuttaa perinnöllinen resessiivinen tekijä.

Bobtail-kasvatuksessa ei saisi koskaan käyttää mitään muuta rotua! Rodulla on useita värimuunnoksia, mutta suosituin on ns. MI-KE (puna-musta-valkea). Naamioväritys ja abessiinialaisväritys (ticking) ovat kiellettyjä.

Luonteeltaan bobtail on herttainen kissa. Se on hiljainen ääneltään ja sopeutuu hienosti perheenjäseneksi. Paras ratkaisu on pitää kahta tällaista kissa, mutta rotu sopeutuu hienosti myös muiden rotujen seuraan. Perheen ainoana kissana bobtail vaatii paljon huomiota ja hellyyttä, mutta palkitsee kaiken vaivannäön suurella rakkaudella. Bobtail-emot ovat hyviä äitejä. Ne saavat keskimäärin neljä-viisi pentua, mutta seitsemänkään pennun pentueet eivät ole harvinaisia.

kuva © Marita Kienanen