Ragdoll

Ragdoll

 

rag1rag4

 

 

 

 

 

 

 

Ragdoll-rotu syntyi 1960-luvun alkupuolella Kalifornian Riversidessa, kun pitkäkarvainen valkoinen kotikissa nimeltä Josephine synnytti pennut, jotka osoittautuivat luonteeltaan poikkeuksellisen rauhallisiksi, seurallisiksi ja lempeiksi. Kerrotaan, että ne myös valahtivat veltoiksi niitä käsiteltäessä. Naapurissa asunut kissakasvattaja Ann Baker kiinnostui pennuista ja onnistui hankkimaan itselleen niistä kolme. Niillä hän aloitti jalostustyön, joka loi perustan rodulle.

Vuosikymmenen lopulla amerikkalaiset kasvattajat Denny ja Laura Dayton dokumentoivat rodun jalostuksessa käytetyt kissat, loivat sille rekisterin ja sinnikkään työn tuloksena saivat rodun tunnustetuksi USA:ssa vuonna 1969. Heidän työnsä myötä ragdollien kansainvälinen suosio alkoi vähitellen kasvaa. Edelleen kaikkien ragdollien sukutaulusta tulee kantakissana löytyä Josephine.

Ragdoll on saanut nimensä siitä, että sekin rentoutuessaan tuntuu usein veltolta kuin räsynukke. Rodun tunnusmerkkejä ovat myös siniset silmät ja pehmeäpiirteinen ulkomuoto. Ragdoll-kissat ovat rauhallisia ja syvästi omistajaansa kiintyviä. Ne osallistuvat kaikkeen, mitä perheessä tehdään ja viihtyvät lähellä ihmisiään. Vain osa ragdolleista on sylikissoja, mutta kaikki ovat ehdottomasti seurakissoja. Vanhetessaan niistä saattaa tulla liiankin laiskoja, ellei niiden leikittämisestä pidetä huolta.

Ragdoll sopeutuu yleensä nopeasti uuteen perheeseensä. Koska rotu on erittäin seurallinen, ainoana kissana ragdollista saattaa joskus tulla yksinäinen. Siksi vain yhtä kissaa suunnittelevalla kodilla olisi hyvä olla valmius hankkia tarvittaessa ragdollilleen kaveriksi kissa tai muu eläin.

Ragdoll ulkoilee pienen totuttelun jälkeen mielellään valjaissa tai kissatarhassa, mutta vapaana sitä ei saa päästää ulkoilemaan. Se on liian kiltti ja hyväuskoinen pärjätäkseen itsekseen luonnossa ja on siksi alttiina muiden eläinten hyökkäyksille tai vaarassa tulla varastetuksi – liikenteen vaaroista puhumattakaan.

Aikuinen ragdoll-uros on komean näköinen, suuri ja lihaksikas kissa. Naaraat sen sijaan jäävät uroksia selvästi pienemmiksi. Uros kasvaa yleensä 6-8 kilon painoiseksi ja naaras 4-6 kilon painoiseksi, mutta toisinaan rodussa esiintyy tätä kookkaampiakin yksilöitä. Täysikasvuisia ragdollit ovat vasta noin kolmevuotiaina.

Kaikilla ragdolleilla on aina siniset silmät. Yleensä väri on kirkas keskisininen, mutta jalostuksella on pyritty tummempiin sävyihin. Turkki on puolipitkä ja silkkinen, käteen se tuntuu viileältä. Pituudestaan huolimatta turkki on yleensä helppohoitoinen, eikä takkuunnu herkästi, mutta tässäkin on yksilöllisiä eroja. Viikoittainen kampaus ja mahdollisesti pesu pari kertaa vuodessa poistavat irtokarvat ja pitävät turkin kauniina ja ilmavana.

Rotustandardin mukaan ragdollilla on pitkä vartalo, leveä kiilan muotoinen pää, hieman eteenpäin kallistuvat korvat, vankka niska ja pitkä, tuuhea häntä. Sen takajalat ovat hieman etujalkoja pitemmät, mistä syntyy kevyesti etukumara asento.

Ragdollit ovat naamiokissoja, eli kissan vartalo on vaalea ja naama, korvat, tassut ja häntä vartaloa selvästi tummemmat. Kuviointeja on kolme erilaista: colourpoint, mitted ja bicolour. Colourpoint-kissoilla ei ole lainkaan valkoista ja niiden tassut ovat kokonaan naamioväriset. Mitted-kissoilla on valkoinen leuka, valkoiset kintaat etujaloissa ja valkoiset saappaat takajaloissa. Piirto eli valkoinen kuvio otsassa tai nenän päällä on myös mahdollinen. Bicolour-kuviossa naamassa on valkoinen, ylösalaisin kääntynyt V-kuvio ja kissan jalat ovat kokonaan valkoiset. Bicolour-kuviossa valkoisen määrä voi vaihdella kapeasta V-kuviosta hyvinkin leveään. Enimmillään valkoista on niin paljon, että vain korvat ovat värilliset. Bicolour-kuviossa selässä voi olla valkoista, mutta hännänpäässä tai korvissa oleva valkoinen katsotaan värivirheeksi.

Ragdollin perinteiset värit ovat ruskea, sininen, suklaa ja lila. Myöhemmin jalostetut, roturisteytyksillä persialaisten ja birmojen kanssa saadut uudet värit ovat punainen ja creme sekä punaisen myötä tuleva naaraiden kilpikonnaväritys. Kaikkia värejä ja kuviointeja on myös raidallisena tabby-muunnoksena.

Aiemmin ragdollien ongelmana oli perinnöllinen sydänsairaus hypertrofinen kardiomyopatia (HCM). Geenitestauksen ja ultraäänitutkimusten ansiosta tästä sairaudesta on nykyään lähes kokonaan päästy eroon. Rodussa on jonkin verran myös perinnöllistä munuaissairautta, refluksi nefropatiaa, jonka varalta kasvattajat yleensä ultrauttavat jalostuskissansa.

rag2

rag3rag6

rag5

rag8

rag9

rag7

 

 

 

 

 

 

 

 

Suomen Ragdoll -kissayhdistys ry
Suomen Ragdollystävät-seura ry
©2016