Kissan vetäminen pois arvostelusta kesken näyttelypäivän (teksti alunperin vuodelta 2011)

Näyttelysäännöt edellyttävät, että omistaja ilmoittaa kissan pois vetämisestä näyttelyn sihteeristöön. Jos kissa on aamulla saapunut näyttelypaikalle, näyttelyn järjestäjä olettaa, että se myös arvostellaan. Omistajalla on toki oikeus vetää kissansa pois arvostelusta, mutta ei miten tai milloin tahansa. Arvostelun ja tuloslaskennan sujuvuuden ja tulosten oikean kirjaamisen vuoksi on päätetty, että pois vetämisestä on ilmoitettava näyttelyn sihteeristöön, joka vastaa siitä, että tuomareilla on oikeat tiedot arvosteltavista ja poissa olevista kissoista.

Sihteeristön täytyy tietää, mitkä kissat ovat paikalla, mitkä ovat jääneet kotiin, mitkä arvostellaan normaalisti ja mitkä on vedetty pois arvostelusta, koska kaikki nämä tiedot vaikuttavat näyttelyn tuloksiin, joiden oikeellisuudesta sihteeristö on vastuussa. Säännöt vastaavat myös siihen, milloin tämä pois vetäminen on tehtävä: Omistajan on tehtävä tämä sihteeristössä ennen kissan arvostelun alkua. Tällöin kissan arvostelutulos on ABS. Tämä siitä syystä, että tuomaria voidaan tiedottaa asianmukaisesti siitä, että yksi EX1-tuloksesta ja mahdollisesta sertistä ja edelleen värin ja tuomarin parhaan tittelistä kisaava kissa ei tulekaan arvosteluun. Värin paras- ja tuomarin paras -valinnoista voi vetää kissan pois ilmoittamalla siitä arvostelevan tuomarin assistentille.

Jos esim. luokkaan 9 on ilmoitettu kolme naarasta, on tuomarin, assistentin ja muiden samassa luokassa arvosteltavien kissojen omistajien syytä tietää mahdollisimman hyvissä ajoin, että yksi kilpasiskoista ei saavukaan paikalle. Säännössä on haluttu antaa aikaa viimeiseen mahdolliseen hetkeen saakka vetää kissa pois arvostelusta ja näytteilleasettajan tehtäväksi jää huolehtia siitä, että hän tekee päätöksen pois vetämisestä ajoissa ja ilmoittaa siitä sihteeristöön. Pois vetämisestä on ilmoitettava aina, myös niissä tilanteissa, joissa pois vedettävä kissa on ainoa luokassaan. Usein kysytään, miksei riitä, että omistaja ilmoittaa pois vetämisestä arvostelevalle tuomarille tai hänen assistentilleen. Tämä ilmoitus ei riitä siitä syystä, että tuomarilla ei ole velvollisuutta valvoa, mitkä kissat arvostellaan ja tulevatko kaikki arvostelluiksi. Assistentilla (joka usein työskentelee ainoana assistenttina) on paljon muutakin työtä ja häntä ei ole haluttu enää rasittaa ylimääräisellä sihteeristössä ravaamisella nykyisten velvollisuuksien lisäksi. Jos hän joutuu juoksemaan sihteeristöön useasti arvostelun aikana, arvostelu hidastuu. On myös niin, että pois vetämisestä voi päättää vain kissan omistaja ja jos mahdollisuus ilmoittaa pois vetämisestä annettaisiin jonkun muun tehtäväksi, olisi aina mahdollista, että sattuisi virheitä tai väärinkäsityksiä (varsinkin ulkomaisten näytteilleasettajien tai assistenttien kohdalla) ja kissoja jäisi näin arvostelematta.

Jos näytteilleasettaja ja kissanomistaja tulee siihen tulokseen näyttelyn kuluessa, että kissaa ei haluta/voida viedä arvosteltavaksi, tulee tästä ilmoittaa näyttelyn sihteeristöön ensi tilassa, eikä vasta kissan arvosteluvuorolla tuomarin pöydän luona. Vastuu ilmoittamisesta on kissan omistajalla, ei tuomarilla tai hänen assistentillaan. Tuomarin arvostelutilanteessa arvostelulomakkeelle kirjoittama ”Vedetty pois arvostelusta. / Withdrawn.” ei korvaa omistajan ilmoitusta sihteeristöön.

Jos kissan arvellaan käyttäytyvän aggressiivisesti, on omistajan tehtävä arvostelusta pois vetäminen sihteeristössä hyvissä ajoin ennen kissan luokan arvostelun alkamista. Omistajan ei pidä käydä yrittämässä kissan kanssa arvostelupaikalla aikomuksenaan vetää kissa pois, jos se käyttäytyy huonosti. Jos kissa käyttäytyykin aggressiivisesti, on vaarana, että kissa tulee diskatuksi pykälän 3.9a (aggressiivinen käytös) perusteella. Kolme aggressiivisen käytöksen takia saatua diskaustulosta voi johtaa näyttelyistä sulkemiseen.

 

Arvostelusta pois vedettyä kissaa ei saa viedä pois näyttelypaikalta. Tähän tarvitaan erillinen poistumislupa, jota on anottava ennen arvostelun alkua. Järjestävä yhdistys ei palauta pois vedetyn kissan näyttelymaksua.

Mitä tehdä, jos kissasi katoaa?

  • Kissaa kannattaa ensisijaisesti etsiä lähiympäristöstä. Tutki kaikki katoamispaikan lähellä olevat roskakatokset, ladot, kivenkolot ja muut piilopaikat. Pelästynyt kissa saattaa piilotella jopa omassa pihapiirissään. Kissaa voi houkutella esiin ruuan tai vaikka tutun koiran avulla. Vältä kuitenkin liikaa hälinää ettei kissa pelästyisi enempää.
  • Muista tehokas ilmoittelu:
    1. Käy ilmoittamassa lähinaapureille että kissasi on kadonnut.
    2. Ilmoita karkurista Internetiin www.karkulaiset.fi ja www.karkurit.fi
    3. Soita poliisille, löytöeläinhoitolaan ja kunnan eläinlääkärille.
    4. Kissat saattavat liikkua kuntarajojen yli, joten kannattaa ilmoittaa myös naapurikuntiin.
    5. Kiinnitä ilmoituksia lyhtypylväisiin, kauppojen ilmoitustauluille, kirjastoihin ja kahviloihin.
    6. Suojaa ilmoituksesi vesisateelta ja laita ilmoituksen alareunaan revittävät puhelinnumerot.
    7. Älä unohda lehden- ja postinjakajia, takseja ja metsästäjiä ym. ryhmiä, jotka liikkuvat luonnossa.
    8. Jos tiedät kissan liikkuvan tietyllä alueella kannattaa ilmoituksia jakaa suoraan postilaatikoihin.
    9. Hyvä keino on myös käydä kadonneen kissan valokuvan kanssa ovelta ovelle kysymässä onko tämän näköistä kissaa näkynyt alueella irrallaan.
    10. Jätä katoamisilmoitus kontaktitietoineen jokaiseen tällaiseen kotiin.
    11. Yritä saada paikallisradio ilmoittamaan katoamisesta.
  • Tee katoamispaikalta ja kaikista muista ilmansuunnista hajujälkiä turvallista reittiä pitkin kotiin. Kaverikoira tai -kissa voi olla mukana tekemässä hajujälkiä tai hajujälkiä voi tehdä levittämällä pieniä määriä kaverikissan pissaista kissanhiekkaa maastoon. Usein karkuri osaa suunnistaa tuttuja jälkiä pitkin kotiin.
  • Aloita loukuttaminen katoamispaikalla. Loukkuja saa lainaan ja loukuille käyttöopastusta mm. Etsijäkoiraliitolta ja eläinsuojeluyhdistyksiltä.
  • Ota karkurin haju talteen siltä varalta, että etsijäkoiran apua tarvitaan. Hyviä hajuja ovat esim. valjaat, makuualusta, lelut tai kissan hoitovälineet. Säilö haju puhtaaseen lasipurkkiin tai muovipussiin.
  • Jos havaitset karkurin, koita rauhoittaa alue. Houkuttele kissaa luoksesi äänellä. Maan raapiminen tai kissan omalla lelulla leikkiminen voivat myös houkutella sen. Samoin voit houkutella kissaa tuoksuvan ruuan avulla. Voimakkaan hajuiset kalasäilykkeet, kuten makrillit, herättävät yleensä kissan mielenkiinnon.

Tärkeintä on eläinten hyvinvointi

Kissaliiton hallituksen tiedote koskien tärkeää asiaa: Hyvinvointi ja tehtailu

Vastuu on meillä kaikilla

Mikäli epäilet eläimeen liittyvää kaltoinkohtelua, huonoja asuintiloja, puutteellista huolenpitoa, tee ilmoitus ensin eläinsuojeluun  ja sitten Kissaliitolle. Jos hälytyskellot soivat, on parempi toimia heti eikä jäädä odottamaan. Tehdyistä ilmoituksista ei peritä maksua.

Kissaliitto voi puuttua vain kanssaan sopimuksen tehneiden kasvattajien toimintaan, mutta riita-asiat ja eläinsuojelulliset epäilyt käsittelee aina viranomainen. Jos olet Kissaliiton jäsenjärjestön jäsen, ilmoitus liitolle toimitetaan oman yhdistyksen kautta. Jos et ole jäsen, voit toimittaa ilmoituksen suoraa Rotutoimikunnan sihteerille.

Vastuullinen kasvattaminen ja lemmikinpito

Jokaista kissanomistajaa ohjaa voimassa oleva eläinsuojelulainsäädäntö. Jokaisesta kissasta tulee huolehtia niin, että sillä on mahdollisuus turvalliseen ja terveeseen elämään. Kissa tarvitsee ruokaa, juomaa, puhtaan hiekka-astian, seuraa, hellyyttä ja lajityypillisiä virikkeitä. Kissaliiton kasvattajien toimintaa ohjaavat lisäksi myös liiton sopimukset, säännöt ja ohjeet. Kissojen vastuullinen kasvattaminen ei ole pentujen tuottamista, vaan tarkoin harkittua ja suunnitelmallista jalostustyötä, kissojen terveyttä ja hyvinvointia vaarantamatta. Pennut ansaitsevat syntyä ja kasvaa siistissä ja turvallisessa ympäristössä, erinomaisesti hoidettuina ja sosiaalistettuina. Myös siitoskissat tarvitsevat parhaat mahdolliset asuinolot, hoivan ja huolenpidon.

Älä tue pentutehtailua

Rotukissaharrastuksen suosio on tuonut mukanaan ikävän lieveilmiön, pentutehtailun. Monenlaiset myyntiforumit ovat tulvillaan ”mix” ja ”rekisteröimätön rotukissa” –ilmoituksia. Tehtailussa tärkeintä on saada mahdollisimman hyvä tuotto pennuista, joten yhteen laitetaan mitä tahansa, pennut hoidetaan huonosti ja yleensä myös luovutetaan aivan liian aikaisin. Pentutehtailu on vaarallista leikkiä kissojen terveydellä ja tuloksena voi olla mitä surullisimpia kissakohtaloita. Vaikka pentu näyttäisi miltä, sen taustalla olevilla kissoilla olisi rekisteripaperit ja myyjä selittäisi mitä, kissa ei ole rotukissa, jos sillä ei ole rekisterikirjaa. Rekisteröimättömyyteen ei ole olemassa yhtään hyvää syytä. FIFeen ja Suomen Kissaliittoon pennun voi rekisteröidä vain rekisteröity kasvattaja ja jos tätä ei ole kasvattajan toimesta tehty, pentua ei voi enää myöhemmin rekisteriin saada.

Vastuullinen kasvattaminen vaatii resursseja; siitoskissojen hankkiminen, terveystestaaminen, aikuisten ja pentujen laadukas ruokkiminen ja hoito, rokotukset, sirutukset, astutuskulut, siivoustarvikkeet, eläinlääkärikulut jne. kartuttavat kulupuolta niin, että rotukissanpennun hinta on hyvin perusteltu. Yleisestä hintaluokasta selvästi alaspäin poikkeava hinta rekisteröidylläkin kasvattajalla herättää kysymyksiä onko jossain kohtaa oikaistu. Useita satoja maksava mix- tai rekisteröimätön ”rotukissa” taas on kotikissa, eikä näin kovaa hintaa voi mitenkään perustella. Kotikissat ovat arvokkaita kotikissoina, ja sellaisina ne pitää myös pitää. On kotikissojen arvoa alentavaa, että niistä yritetään huijaamalla tehdä jotain mitä ne eivät ole.

Ostamalla halvemman, paperittoman ”rotukissan”, pidät pentutehtaat pyörimässä ja romutat, vastuuntuntoisten kasvattajien pitkäjänteistä työtä. Kannattaa myös muistaa, että pelastamalla yhden poloisen pentutehtailijan tuotoksen teet vain tilaa seuraavalle. Niin kauan, kuin on kysyntää, on tarjontaa eivätkä pentutehtailuun liittyvät surulliset tarinat lopu.

Rotukissalla on aina rekisterikirja.

Ethän tue pentutehtailua!

Pentueraporttiohjeistus

Raportointiohjeistus 2017